Matias Karhula katsoo kohti kameraa.

Gracias! Uruguaylle kiitos

Matias Karhula tarttui ainutkertaiseen mahdollisuuteen ja lähti lähes kahdeksi vuodeksi Uruguayhin työskentelemään UPM:n jättimäisessä sellutehdasprojektissa. Perhe tuli perässä. 

Matias Karhula toimi kunnossapitoinsinöörinä UPM:n Kaukaan sellutehtaalla Lappeenrannassa, kun hänelle tarjoutui mahdollisuus lähteä Uruguayhin työskentelemään Paso de los Torosin massiivisessa sellutehdasprojektissa turbiinilaitoksen pystytyksen mekaanisena valvojana. 

”Koin, että kyseessä oli ainutkertainen mahdollisuus osallistua näin isoon projektiin. Minulla oli vakituinen työ UPM:llä, ja olin kuullut, miten hyvin kaikki oli projektityöntekijöille järjestetty UPM:n puolesta. Se laski kynnystä lähteä ulkomaankomennukselle”, hän sanoo.  

Motivaationa oli myös oppia paljon sellaista, josta olisi jatkossa hyötyä uralla. 

Lähtö osui kesään 2021, jolloin koronarajoitukset olivat vielä voimassa.  

”Aikamoinen nivaska papereita tarvittiin, että pääsin lentämään maahan. Kaikki muu olikin siihen verrattuna helppoa.” 

Karhula lähti yksin, mutta muutaman kuukauden kuluttua loput perheestä, eli metsätalousinsinöörivaimo ja kolme lasta tulivat perässä.  

”Asuimme UPM:n rakennuttamassa talossa muiden suomalaisten tapaan, ja lapset kävivät paikallisen koulun yhteydessä toimivassa suomalaisessa koulussa. Ainoastaan kuopus joutui aloittamaan paikallisessa päiväkodissa, sillä eskaria ei erikseen suomalaisille ollut.”  

Paikallinen työkulttuuri vaati sopeutumista 

Matias Karhulan työ-tehtäviin kuului Uruguayssa asennus-valvontaa, suunnittelua, palaverien pitämistä urakoitsijoiden kanssa sekä työturvallisuudesta huolehtimista. Vaikka työ oli samantyyppistä kuin Suomessa, kaikki oli isompaa.  

20000

ihmistä työskenteli hankkeeseen liittyvillä työmailla

”Jokainen päivä oli erilainen, ja opin valtavasti uutta. Työpäivät menivät todella nopeasti, sillä aina oli paljon tekemistä ja vähän kiirekin. Minulle se sopi kuitenkin hyvin, sillä työskentelen parhaiten pienen paineen alla”, hän sanoo.  

Haasteita oli muun muassa materiaalitoimituksissa. Lisäksi koordinointi urakoitsijoiden välillä niin, että jokainen pystyi tekemään oman työnsä turvallisesti, vaati sopeutumista paikalliseen työkulttuuriin.  

”Suunnittelin kaiken tarkkaan, esimerkiksi että nosturi tulee tiettyyn aikaan ja heti sen jälkeen seuraava porukka pääsee hommiinsa, mutta sitten nosturi saattoikin tulla vasta kolmen tunnin päästä sovitusta.”  

Toisaalta paikalliset olivat hyvin ystävällisiä ja ottivat alusta asti sydämellisesti vastaan.  

”Oli aika iso kulttuuriero siirtyä suoraan korona-Suomesta halailujen ja poskisuudelmien pariin.” 

Viikonloppuisin grillattiin porukalla 

Vapaa-aika Uruguayssa kului pitkälti Suomi-kuplassa.  

”Kokoonnuimme viikonloppuisin grillaamaan lihoja paikallisella hiiligrillillä milloin kenenkin luokse. Paikallisiakin kutsuttiin mukaan. Tätä lapsetkin ovat muistelleet kaihoisasti, ja pitää varmaan rakentaa kesäksi vastaava grilli omalle pihalle ja kutsua kavereita grillaamaan.” 

Harrastuksia Uruguayssa oli vähemmän kuin Suomessa, mutta ratsastamaan pääsivät sekä lapset että aikuiset helposti, ja Karhula kävi lasten kanssa myös kalastamassa. 

Matias Karhula palasi kotiin juuri ennen pääsiäistä ja aloitti työt saman tien Kaukaan sellutehtaalla, tällä kertaa tuotantopuolella vuoroinsinöörinä. Paso de los Torosin sellutehdas oli silloin saavuttanut teknisen valmiuden ja odotti käynnistyslupaa Uruguayn viranomaisilta.  

”Viihdyimme hyvin, ja olisi ollut kiva olla Uruguayssa pitempäänkin ja päästä näkemään vielä käyttöönottovaihekin, mutta olin jo sopinut aloittavani uudessa tehtävässä Kaukaalla. Lisäksi perhe tuli kotiin jo vuodenvaihteessa, sillä suomalainen koulu lopetti toimintansa, kun suurin osa suomalaisista projektityöntekijöistä palasi kotiin.” 

 

Uusimmat