Tekniikan tohtori, professori Antti Arjas kuoli lauantaina 8. maaliskuuta 2025 Espoossa nopeasti edenneeseen sairauteen.
Arjas syntyi 16. joulukuuta 1940 Helsingissä Olavi ja Kaja Arjaksen insinööriperheeseen. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Tampereen yhteiskoulusta vuonna 1959 ja aloitti opintonsa Teknillisessä korkeakoulussa. Arjas väitteli paperitekniikan tohtoriksi ensimmäisenä Suomessa legendaarisen professori Niilo Rytin oppilaana vuonna 1970. Antti Arjas avioitui Anneli Höckertin kanssa vuonna 1962, ja perheeseen syntyi kolme tytärtä. Annelin menehdyttyä 2006 Antti löysi rinnalleen uuden puolison, Marketan, jonka kanssa hän ehti jakaa onnellista yhteiselämää 18 vuoden ajan.
Antti oli ns. Yhtyneiden mies. Pitkä ura metsäteollisuudessa vei hänet tehdaspaikkakunnille johtotehtäviin ympäri Suomen, mm. Valkeakoskelle, Simpeleelle, Kajaaniin, Myllykoskelle ja lopuksi Espooseen. Tutkimusorientoituneena ja laajalti verkostoituneena ammattilaisena Arjas sai paljon vastuuta tuotantoyksiköiden ja tutkimuksen kehitystyössä, mm. uusien mekaanista massaa sisältävien paperilajien kehittämisessä.
1970-luvun lopulta lähtien hän oli myös luotettu teollisuuden edustaja ja vaikuttaja useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä yhteistyöjärjestöissä, mm. Finnpapissa, Suomen Paperi-insinöörien yhdistyksessä, EUCEPA:ssa, CEPI:ssä, Marcus Wallenberg -säätiössä sekä paperiteollisuuden kunniagallerian Paper Industry International Hall of Famen valintakomiteassa. Arjas oli myös Ruotsin Kungliga Ingenjörsvetenskapsakademienin (IVA) ja Suomen Teknillisten Tieteiden Akatemian (TTA) jäsen.
Metsäteollisuuden omistaman Keskuslaboratorion, KCL:n, hallitukseen Arjas valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1982 ja myöhemmin vuonna 1993 toimitusjohtajaksi, josta roolista hän jäi eläkkeelle 10 vuotta myöhemmin. Arjas pyrki vahvasti edistämään KCL:n tutkimuksen tulosten hyödyntämistä teollisuudessa sekä tutkimuksen ja tehtaiden yhteistyötä, painottaen tiedon siirtoa tehtaille. Hän edisti myös KCL:n kansainvälistä verkostoitumista ja osallistumista pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen alan tutkimustoimintaan mm. EU:n tutkimusohjelmien puitteissa.
Antti Arjas palkittiin uransa aikana monin tunnustuspalkinnoin niin kotimassa kuin ulkomailla, mm. TAPPI Fellow -tunnustuksella ja Zellchemingin Walter-Brecht -muistomitalilla. Yksi Antin sydäntä lähellä olleista järjestöistä oli Suomen Paperi-insinöörien yhdistys, PI (nyk. Puunjalostusinsinöörit ry), jossa hän toimi aktiivisesti 1960-luvulta lähtien mm. hallituksen puheenjohtajana sekä paperin valmistuksen johtavan oppikirjan päätoimittajana saavuttaen kaikki yhdistyksen korkeimmat tunnustuspalkinnot. PI:n kunniajäseneksi Antti Arjas kutsuttiin vuonna 2007. Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkillä hänet palkittiin vuonna 1996. Sotilasarvoltaan Arjas oli majuri.
Myös vapaamuurarius oli Antille tärkeä harrastus ja aatteellinen koti yli 50 vuoden ajan. Hän osallistui monella tavalla veljeskunnan toimintaan ja karitatiiviseen työhön saavuttaen kunniavapaamuurarin arvon.
Perhe oli Antille tärkeä. Tyttärilleen sekä kahdeksalle lapsenlapselleen hänellä oli aina aikaa. Antin perheelle oli tärkeää rakkaus musiikkiin ja suvun mökkiin Kallaveden rannalla. Lasten aikuistuttua elämään tuli uutena harrastuksena berninpaimenkoirat.
Kaiken, johon Antti ryhtyi, hän teki täydellä sydämellä. Uransa alusta alkaen Antti oli yhteisönsä kantava voima ja isähahmo, joka pyyteettömästi auttoi ja tuki nuorempia tieteenharjoittajia heidän työssään ja urasuunnittelussaan. Laajalti sivistynyt, aina ystävällinen, rusettikaulainen herrasmies oli useiden puunjalostajasukupolvien tuntema ja arvostama kollega.
Jan-Erik Levlin, Antti Lindqvist, Pirkko Molkentin-Matilainen, Annikki Vehniäinen
Kirjoittajat ovat Antti Arjaksen kollegoja ja ystäviä.
