Ihminen on osannut jo ainakin tuhat vuotta purjehtia Turusta Tukholmaan. Laivan kapteeni ei silti osaa sanoa kaikkea mitä matkan aikana työssään tekee ja miksi. Tieto on hiljaista, koska ihmisten automatisoitunutta tietoa ei osata pukea sanoiksi.
Ihmiset tekevät paljon asioita miettimättä, miksi niitä tarkkaan ottaen tekevät. Asiat ovat automatisoituneet, koska tekijöillä on kokemusta muun muassa erilaisten työvaiheiden hoitamisesta.
Professori Pertti Saariluoma Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnasta sanoo, että tekoälyä ja prosessiautomaatiota kehitettäessä on hyvä katsoa ihmistä ja sitä, miten tämä ratkoo erilaisia haasteita ja tehtäviä.
Saariluoman tutkimusaluetta on kognitiivinen mimetiikka, jossa ihmisen ajattelu- ja tiedonkäsittelyprosessien tuntemusta käytetään hyväksi kehitettäessä älykkäitä koneita. Kognitiivinen mimetiikka hakee ratkaisua muun muassa siihen, miten sellutehtaiden ja paperi- ja kartonkikoneiden käyttäjien älykkääseen ajatteluun pohjaavia informaatioprosesseja voidaan toteuttaa myös digitaalisilla laitteilla.
”Tarkoitus on selvittää, miten ihminen toimii ja millaiset prosessit jonkin ongelman ratkaisun taustalla vaikuttavat. Esimerkiksi sitä, miksi ja miten kapteeni käännätti ruoria juuri tietyllä hetkellä.”
Ruorin kääntäminen voi näyttää turhalta, mutta se voi olla varautumista estämään jokin ongelma seuraavan puolen tunnin tai vuorokauden kuluessa. Kapteenilla on paljon tietoa ja kokemusta, ja hän saattaa saada jostain juuri sellaista tietoa, joka selittää miksi tietty ohjaustoiminto tarvitaan. Ehkäpä tuuli on kääntymässä tai toinen laiva tulossa?
Kapteeni tai paperikoneen käyttäjä ei osaa välttämättä kysyttäessä täysin selittää, miksi hän tekee joitakin asioita tietyissä vaiheissa.
”Silti kaikki hänen toimintansa tähtää siihen, että laiva purjehtii turvallisesti Tukholmaan tai paperi saadaan oikeanlaatuiseksi.”
Saariluoma painottaa, että toimintojen digitalisoinnissa ja älyteknologioiden kehittämisessä on olennaista tehdä hiljainen tieto näkyväksi. Näin ymmärretään paremmin myös se, mitä tarkalleen ottaen yritetään korvata ja vältytään monilta virheiltä.
Hänen mukaansa digitaalisuuden käsittäminen vain teknisenä haasteena menee metsään, sillä palvelullinen ja tuotannollinen muutos muokkaa kaikkea.
Esimerkiksi ohjaustyön toteuttaminen siihen kuuluvine prosesseineen on ollut tähän asti täysin ihmisten erikoisalaa. Digitalisointien yleistyessä täytyy huolehtia siitä, että ihmisten tiedot ja taidot saadaan siirrettyä tekoälypohjaisiin toimintoihin ja palveluihin.
Saariluoma korostaa myös asian sosiaalisia puolia. Esimerkiksi työn murrokseen pitää varautua.
”Tekoälyn hyödyntämisen pohjimmainen idea on siinä, että prosessiautomaatiota kehittämällä tehostetaan ja edistetään teknologiakulttuuria. Muun muassa siten, että ihminen ja tekniset laitteet voivat olla entistä paremmin vuorovaikutuksessa keskenään. Tekoälyn ydintehtävä ei ole eikä saa olla ihmisen korvaaminen.”
Professorin mukaan ei ole järkevää pyrkiä saamaan ammattilaisia tekoälyn avulla työttömiksi. Parempi toimintamalli on kehittää näiden ammattilaisten työtä ja vapauttaa heidät uusiin tehtäviin. Tämä edellyttää kuitenkin digitalisoinnin kokonaisvaltaista suunnittelua ja kehittämistä.
Tutkimusjohtajan roolissa Saariluoma tutkii parhaillaan ryhmänsä kanssa tulevaisuuden työympäristöä ja hiljaista tietoa osana SEED-hanketta, jolla rakennetaan metsäteollisuudelle digitalisointien avulla uudenlaista avointa innovaatioympäristöä.
Suomalaiset metsäyhtiöt, tutkimuslaitokset sekä joukko digitaalisuuteen keskittyneitä yrityksiä käynnistivät VTT:n koordinoimana kaksivuotisen SEED-ekosysteemihankkeen loppuvuodesta 2019. Tutkimuslaitoksia hankkeessa edustavat VTT:n ohella Jyväskylän yliopisto sekä Aalto-yliopisto. SEED jatkuu metsäteollisuuden osalta näillä näkymin ainakin vuoteen 2022.
Saariluoman mukaan SEED on paras hänen näkemänsä ratkaisuyritys toimivaksi yritysten ja tutkimuslaitosten yhteiseksi innovointiympäristöksi.
”Tässä ovat mukana myös pk-sektorin yritykset, kiinnittyneinä isoihin veturiyrityksiin. Yhteisten haasteiden ratkontaan kytketään hyvällä kommunikoinnin organisoinnilla kiinteästi mukaan myös tieteellinen tutkimus.”
Vielä kymmenen vuotta sitten oli toisin.
”Tutkijat olivat innoissaan, kun haettiin rahoitusta johonkin projektiin. Sen jälkeen tuli hiljaista. Me emme esimerkiksi ymmärtäneet, että olisi pitänyt soitella ja olla yhteydessä teollisuuteen ja miettiä jatkuvasti yhdessä, miten parhaiten edetään. Suurin este yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyön tehokkuudelle oli viestinnän organisoinnin puute. Tämä ongelma on nyt ratkaistu SEEDissä hyvin. Mitä paremmin sen mahdollisuuksia osataan hyödyntää, sitä parempi on lopputulos.”
VTT:n roolia Saariluoma kylläkin arvostaa.
”Tieteen ja teollisuuden toimintalogiikat ovat niin erilaisia. Sen vuoksi on hyvä, että välissä on VTT:n kaltainen sektoritutkimusta tekevä organisaatio, joka on tehnyt tieteestä bisnestä. Olen itse ollut VTT:n kanssa yhteistyössä jo vuodesta 1996 lähtien pitääkseni opetukseni ajan tasalla.”
Teksti: Jaakko Liikanen
