Ilmastohaastetta ei selätetä hiili­nielulla

lmastokeskustelu käy kovilla kierroksilla. Isoksi kysymykseksi on nostettu Suomen metsähakkuiden kestävä taso, ja näkemyksiä on esitetty sekä hakkuiden lisäämisen että vähentämisen puolesta.

Keskustelun tuoksinassa välillä tuntuu, ettei globaalin haasteen isoa kuvaa nähdä selvästi. Samoilla linjoilla on myös ilmastonmuutoksen kiistaton asiantuntija, YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri ja Suomen Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas. Arvostetusta asemasta kertoo myös se, että Taalas on YK:n niin kutsuttu Climate Principal.

”Ilmastonmuutosta ei ratkaista hiilinieluja tehostamalla. Nielujen tehostaminen on hyvä keino saada myönteisiä asioita aikaiseksi, mutta iso kuva on fossiilienergiasta luopuminen”, Taalas painottaa.

Samalla hän tuo keskusteluun globaalia mittakaavaa ja perspektiiviä.

”Jos fossiiliset luonnonvarat käytetään loppuun, kestää 100 000 vuotta, että ilmakehässä palataan esiteolliseen hiilidioksidipitoisuuteen. Siksi fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisella on kiire. Kivihiilen, öljyn ja kaasun käytön lopettaminen on se, jolla tämä ongelma joko ratkaistaan tai ei ratkaista.”

Toinen metsähakkuisiin liittyvä kysymys Taalaksen mukaan on se, jos valtiot haluavat hiilinieluja tehostamalla lykätä energiankäytössä vaadittavaa muutosta.

”Silti hiilinielukysymys ei tule meitä tältä ongelmalta päästämään, vaikka se lyhyellä aikavälillä päätöstä fossiilienergiasta luopumista voisikin siirtää. Haluaako Suomi tuoda esiin metsänielut tässä valossa on myös EU-tason neuvottelukysymys.”

Ei hätiköityjä päätöksiä

Mikä sitten on Suomen metsien ja niiden hyödyntämisen asema, kun ilmastonmuutoksen vastaisia toimen­piteitä punnitaan? Petteri Taalas korostaa, että asiaa pitää tarkistella useammasta näkökulmasta. Kyse on esimerkiksi myös siitä, millaisia tuotteita maailma ­tarvitsee.

”Jos on tarvetta sellulle, kartongille ja paperille, olisi toivottavaa, että näitä tuotteita tehtäisiin ­sellaisissa maissa, joissa tuotanto on järjestetty vastuullisesti myös ilmasto- ja ­ympäristökysymykset huomioiden. Suomi on tässä suhteessa myönteinen esimerkki”, Taalas muistuttaa.

Suomen metsien hyötykäytön kanssa toiseen vaakakuppiin voikin laittaa sen, mitä tapahtuisi, jos täällä ei tuotettaisi niitä tuotteita, joille maailmalla on kysyntää. Kuka niitä siinä tapauksessa valmistettaisi? Hakkuiden vähentäminen Suomessa voisikin olla paitsi taloudellisessa mielessä oman oksan sahaamista, myös ilmastovaikutuksiltaan päinvastaista kuin mitä on tavoitteena.

”On maita, joissa metsänhoitokulttuuri ja myös metsäteollisuuden energiakysymykset on paljon huonommin hoidettu kuin meillä. Jos maailma metsä­teollisuuden tuotteita tarvitsee, voisin itse ehdottaa, että Suomi voisi olla hyvä tuottaja niille. Tuotantoa voisi olla yhä enemmän myös korkeamman jalostusarvon tuotteissa kuten rakenteissa ja erilaisissa materiaaleissa. Se toisi Suomeen lisää vientituloja”, Taalas pohtii.

Hänen mukaansa ilmastotoimissa kannattaakin pitää jäitä hatussa ja katsoa, mikä on yhteiskunnan kannalta kokonaisjärkevä ratkaisu.

”Ei pidä tuijottaa pelkkää ilmastovaikutusta, vaan sitä, mikä on kokonaisuuden kannalta järkevää. Metsäkysymyksessä on osin kyse myös siitä, millä me rahoitamme hyvinvointivaltiomme jatkossa. Tätä kysymystä ei voi pohtia pelkästä ilmastonäkökulmasta. ”

Metsäkato on pysäytettävä

IPCC-ilmastopaneelin raporttien mukaan on todennäköistä, että ilmaston lämpeneminen on ensiksi jonkin aikaa voimakkaampaa, ja myöhemmin on mahdollista päästä Pariisin sopimuksen tavoitetasoon eli 1,5–2 celsiusasteen lämpenemiseen.

Tavoitteen saavuttamista ­vaikeuttaa metsäkato. Vuonna 2017 trooppisilla ­ leveysasteilla metsäpinta-ala väheni 15,8 miljoonaa hehtaaria, mitä voi verrata koko Suomen metsäpinta-alaan, joka on 22,8 miljoonaa hehtaaria. Cancunin ilmastoneuvotteluissa sovittiinkin, että metsäkatoa aletaan suitsia. Tässä pontimena oli erityisesti trooppisen metsäkadon pysäyttäminen.

Taalas kuitenkin painottaa, että ­maailman metsäkato ja Suomen metsien hyödyntäminen ovat täysin eri asioita.

”Maailmassa on eri tyyppisiä ­metsiä. Kun trooppisia sademetsiä hakataan, ne eivät enää uusiudu toisin kuin ­pohjoiset havumetsät. Meidän pitää hankkia ymmärtämystä tälle erolle myös EU-piireissä”, Taalas sanoo.

Hänen sanomansa saa tukea tilastoista. Suomessa hiilinielut ja myös hiili­varastot ovat kasvaneet pitkälti hyvän metsänhoidon ansiosta. Metsien puuvarannot ovat tällä hetkellä noin 2,5 miljardia kuutiota, kun ne vielä 1970-luvulla ­olivat 1,5 miljardia kuutiota – tämä siitä huolimatta, että pelkästään vuoden 1991 jälkeen metsistämme on hakattu puuta yli 1,5 miljardia kuutiometriä. Viime vuonna puuta korjattiin Suomen metsistä yli 70 miljoonaa kuutiota ja samanaikainen puuston kasvu oli noin 110 miljoonaa kuutiometriä.

Hakkuiden vähentämisellä ei automaattisesti olisi haluttuja vaikutuksia, sillä Ilmatieteenlaitoksen mittausten mukaan vanhat metsät ovat huonoja hiilinieluja tai jopa hiililähteitä. Kanadassa vanhojen metsien paloissa on tuotettu huomattavia hiilipäästöjä.

Toivoa on

Taalaksen mukaan tiedemaailman viesti on, että hiilinielujen tehostamista pitää tehdä koko maailman mittakaavassa pidemmällä aikavälillä. Maailmassa on paljon alueita, joilla ei ole metsää. Suomessakin lisämetsitystä voisi tehdä pienessä mittakaavassa.

Sen lisäksi Suomen metsäsektorilla on Taalaksen mukaan käytettävissä laaja paletti. Esimerkiksi hiilen sitoutumiseen voidaan vaikuttaa kiinnittämällä huomiota siihen, minkä ikäistä metsää hakataan. Myös sillä on vaikutusta, miten metsän maaperää käsitellään.

Synkät uutiset ilmaston lämpenemisestä voivat kuitenkin antaa käsityksen, että tässä matkataan vääjäämättömästi kohti maailmanloppua. Löytyykö mitään pelkoja hälventävää, ja onko suunnanmuutos mahdollinen?

”On. Meillä on sekä taloudelliset että tekniset keinot ratkaista tämä ongelma ja suitsia ilmaston lämpeneminen kohtuulliselle tasolle. Sen eteen tehdään kovasti töitä muun muassa YK:ssa, ja uusia keinoja haetaan ilmastonmuutoksen torjumiseen. Maailmanlopun skenaarioita on esitetty, mutta kyllä meillä toivoa on. Maailma on menossa harmaampaan suuntaan, mutta suunta ei tällä hetkellä kuitenkaan ole ihan musta”, Petteri Taalas vakuuttaa.

Teksti Sami Laakso
Kuva UN Photo/Rick Bajornas

Uusimmat