Itse olen varsinaisesti tekoälyn sovelluksista väitellyt, viime vuosituhannelta tähän päivään asti tekoälyn kanssa elänyt yksilö. Joten olen pikkupoikamaisen innostunut jokaisesta uudesta algoritmista ja sovitan niitä työhöni suunnilleen samalla viikolla kuin ne ovat käytettävissä. Olen myös kokeillut ylätason sellutehdaskonseptien suunnittelua tekoälyllä – osa tuloksista on jopa sovellettavissa ainakin joihinkin eri prosessien osiin.
Mutta, peruutetaan hieman. Viime vuosien suuria uutisia ovat muun muassa hetket, jolloin shakin maailmanmestari Garri Kasparov hävisi Deep Blue -tietokoneelle ja Go-pelin suurmestari Lee Sedal AlphaGo-tekoälylle. Mitä on seurannut? Shakkipelin ja Go-pelin taso ihmispelaajien keskuudessa on noussut, shakin maailmanmestari Magnus Carlsen ja Go-pelin suuruudet harjoittelevat tekoälyä vastaan ja opettelevat uutta ajattelutapaa – jopa pelitavoissa on nähtävissä muutos. Tekoäly on siis nostanut ihmisen ajattelun tasoa ja omaperäisyyttä. Miten saamme saman aikaan biotuote-teollisuudessa?
Kaikki edistys tekoälyssä on pitkän kehityksen tulosta, moni nykyalgoritmi juontaa alkumuodossaan 1970-luvulta.
Itse tunnustan tutkineeni 1990-luvulla opinnoissa algoritmia, jolla älykäs drooni-parvi kadotettuaan yhteyden ohjaajaan hakeutuu takaisin toimien samalla monipuolisen monimutkaisella, strategisesti viisaalla tavalla. Droonien läsnäolo epämiellyttävimmällä sovellusalueella, sodassa, ei ole yllätys. Mutta miten yhdistää tekoäly ja biotuotteet? Metsäteollisuudella on raaka-aine, joka on paljon älykkäämmin suunniteltu kuin mihin mikään tekoäly pystyy, nyt on kyse siitä miten luonnolliset materiaalit ja tekoäly yhdessä ehtivät edelle muita. Kutsukaamme sitä NII:ksi, Natural Intelligence Initiative, eli terveälyaloite. Metsäteollisuudella on kestävä luonnollinen raaka-ainepohja, olemme atomeja emmekä bittejä eli ruoka ei pysy tuoreena ja turvallisena bittipakkauksessa jatkossakaan. Miten olemme eturintamassa vielä enemmän kytkemässä tekoälyä palvelijana kestävään tuoteketjuun? Miten uudistamme ajatteluamme oppimalla tekoälyn ratkaisuilta?
Tätä tekstiä ei ole kirjoitettu generatiivisella tekoälyohjelmalla – mutta toisaalta pari viikkoa sitten julkistettiin Marylandin yliopiston matemaattinen todistus siitä, että tekoälyn tuottamaa tekstiä ei ole mahdollista erottaa ihmisen tekstistä, joten sitä ei voi mitenkään todistaa.
Petri Vasara
TkT, Vice President, AFRY
