Suomalaisen energiayhtiö St1:n omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen sanoo, että puhtaamman energiatuotannon ja öljyttömän maailman esteenä on systeemitason ongelma.
Siirtyminen biotalouteen ei ole niin yksinkertaista kuin sen oletetaan olevan. Öljyriippuvuus ei poistu esimerkiksi nykyisen kaltaisilla biopohjaisilla polttoaineilla – niin hyviä kuin ne tuotteina ovatkin. Anttonen huomauttaa, että vaikka biojalostamoja mielellään markkinoidaan öljynjalostamoina, eivät ne pysty samanlaiseen jalostusasteeseen kuin perinteiset öljynjalostamot.
”Biopolttoaineet tarvitsevat vielä valtavasti tuotekehitystä, jotta niistä voidaan oikeasti kehittää fossiilisia polttoaineita korvaavia tuotteita. Biojalostamoiden kehittymisen pitää olla vielä hurjaa, jotta jalostustehokkuus parantuisi. Se asettaa suuren haasteen kaikille meille biotalouden toimijoille”, Anttonen sanoo.
Kehityspanostuksia tarvitaan, koska toistaiseksi biojalostamot eivät pysty jalostamaan biopohjaisesta raaka-aineestaan riittävästi erilaisia jakeita, jotta öljyn käyttö vähenisi. Esimerkiksi lentokonekerosiinia syntyy nykyteknologioilla biojalostamoissa kysyntään nähden erittäin vähän.
Anttonen ei silti kiistä nykyisten, toisen sukupolven biopolttoaineiden laatua ja merkitystä.
”Ne ovat hyviä tuotteita, ja suunta on oikea, mutta niistä huolimatta tuo pohjimmainen systeemiongelma pysyy.”
Tällä hetkellä biopolttoaineet sopivat parhaiten autoihin. Niinpä fossiiliset öljypohjaiset jalosteet käytetään muualla.
”Öljyriippuvuus ei poistu, vain öljyn käyttökohteet vaihtuvat. Sähköautojen syrjäyttämä bensiini käytettäisiin voimaloissa sähköntuotantoon. Ei kovin älykästä puuhaa.”
”Yrityksillä on omat agendansa, joiden mukaan tuotteita kehitetään. Ongelma on, että vaikka yritykset tekevät ihan hyviä asioita, ne painottavat päätöksissään omaa ja osakkeenomistajiensa etua. Se on inhimillistä ja bisneksen kannalta ymmärrettävää, mutta ei oikea lääke öljyriippuvuuden poistamiseen.”
Direktiivitehtailu ei riitä
Maailmanparantajaksi Anttonen ei tunnustaudu. Hän kuitenkin vastustaa ajattelua, jonka mukaan biotaloutta edistetään ikään kuin viemällä automaattisesti EU:n tavoitteet kansallisiin lainsäädäntöihin. Päästöjen vähentämistavoitteet ja uusiutuvan energian tuotannon lisäämistavoitteet on hankala täyttää.
”Fossiilisista polttoaineista päästään eroon vain esimerkiksi yrityksiä tiukemmin sitovan lainsäädännön kautta. Pelkkä direktiivitehtailu ei auta.”
EU:n etanavauhti biomassan kestävyyskriteereiden määrittelyssä ihmetyttää sekin Anttosta. Kriteerit eivät ole selvillä vieläkään. Suomen kannalta kestävyyskriteerit ovat kuitenkin olennaisen tärkeitä. Pahimmillaan puusta valmistettua biomassaa ei enää kohdeltaisi uusiutuvan energian lähteenä.
Uusiutuvaa energiaa varastoimaan
Uusiutuvan energian käyttöä vaikeuttaa myös varastointihaaste. Esimerkiksi aurinko- ja tuulivoiman lisääminen vaatisi Suomessakin järjestelmää, jollaista ei vielä ole.
”Kehitteillä sentään jo on. Mutta koska kyseessä on valtava investointi, eivät minkään yksittäisen yrityksen rahkeet sellaisen toteuttamiseen riittäisi. Uusiutuvan energian varastointia pitää kuitenkin kehittää, muuten tavoitteet uusiutuvan energian käytön rajusta lisäämisestä yhteiskunnassa ovat vailla realistista pohjaa.”
Teksti: Jaakko Liikanen
Kuva: Sampo Korhonen
