Venäjä liittyi elokuussa 2012 Maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Tullien alenemisen tulisi parantaa puuraakaaineen edullisempaa saatavuutta Venäjältä ja suomalaisyritysten asemaa Venäjän markkinoilla. Tutkija kuitenkin muistuttaa, että tie on vasta alussa. Jäsenyys ei ole pikatie edulliseen puunhankintaan.
”Suomen metsäteollisuus säästää miljoonia Venäjän vienti- ja tuontitullien alentuessa. Esimerkiksi useiden viennillemme tärkeiden paperi- ja kartonkituotteiden tuontitulli on laskenut tai laskee siirtymäajan jälkeen kymmenellä prosentilla”, sanoo tutkija Sari Karvinen Metsäntutkimuslaitos Metlasta.
”Myös puutuoteteollisuuden tuotteissa lasku on kymmenen prosenttia, puurakennuksissa jopa 15 prosenttia. Kaupankäynninkin pitäisi helpottua tullausmenettelyjen yhdenmukaistuessa vastaamaan kansainvälisiä periaatteita. Samalla toimintatapojen läpinäkyvyys paranee.”
Vasta vähän käytännön muutoksia
Karvisen mukaan jäsenyys vaikutti heti myönteisesti Venäjän imagoon, mutta konkreettisia muutoksia ei näy paljon. Vaikka tuontitullit ovat jo osin laskeneet ja säästöjä on syntynyt, kielteisiäkin piirteitä on ollut.
”Venäjälle vievien suomalaisyritysten kannalta näin on käynyt. Eräiden paperi- ja kartonkilaatujen tuontitulleja nostettiin laskemisen sijasta. Tullit ovat nyt 10 prosenttia WTO-sopimuksen tullitasoa korkeammat, eikä virhettä ole korjattu valituksista huolimatta. Kysymys nostettiin esiin muun muassa Suomen ja Venäjän metsähuippukokouksessa viime vuoden lopulla.”
Suomen metsäteollisuuden kannalta puutullit lienevät tärkein yksittäinen asia Venäjän WTO-jäsenyydessä. Puutullit vaikuttavat merkittävästi puulajien tuontiin ja raaka-aineiden saatavuuteen.
”Havupuun vientitullit laskivat kiintiön puitteissa noin puoleen, kuten oli sovittukin. Koivun tullit laskivat kolmannekseen. Alle 15 senttimetrin koivua saa viedä edelleen tullitta.”
Koivukuitu on ja pysynee tärkeimpänä tuotavana tavaralajina, koska sitä ei ole riittävästi Suomessa.
Havutukin ja -kuitupuun tuonti Venäjältä oli lokakuussa 2012 edelleen lähes pysähdyksissä WTO-sopimukseen liittyvän kiintiölupajärjestelmän alkukangertelun vuoksi.
”Kiintiölupajärjestelmä kangerteli alussa molemmin puolin, sillä järjestelmä on uusi ja monivaiheinen. Ensin on haettava EU:n puolelta tuontikiintiö, jonka perusteella voidaan hakea venäläisiltä viranomaisilta kertaluontoinen vientilisenssi. Venäjällä kiintiöjärjestelmään pääsevät mukaan vain ne yritykset, joilla ei ole metsämaksuja valtiolle rästissä. Tämä voi osaltaan rajoittaa Venäjän puolen vientitoimintaa, koska useilla korjuuyrityksillä on taloudellisia vaikeuksia.»
”Alkukankeuden jälkeen löytyvät rutiinit, jolloin ongelmatkin vähenevät. Esimerkiksi Karjalassa myönnettiin ensimmäiset vientilisenssit viime vuoden marraskuussa.”
Oma tuotanto suojelussa
Karvinen huomauttaa, että Venäjän viranomaisten neuvotteluasenne muun muassa WTO-jäsenyyden mukanaan tuomiin velvoitteisiin on aggressiivista lajia.
”Kysymykset ovat hankalia ja oman maan etua halutaan maksimoida. Venäjän talousministeri totesi syksyllä ennen WTO-sopimuksen voimaanastumista, että Venäjä tulee ottamaan aggressiivisen roolin WTO:ssa. Odotettavissa on siis oikeudenkäyntejä.”
Aggressiivisuus liittyy haluun suojella omaa tuotantoa myös WTO:n jäsenenä. Venäläiset saattavat kehittää suojatullien sijaan muita keinoja, kuten käyttömaksuja tuontikoneille. Erityisen huolen kohteina ovat pk-yritykset, jotka toimivat pääasiassa sisämarkkinoilla. Suurten yritysten kilpailukyvyn uskotaan säilyvän paremmin, ja niiden odotetaan hyötyvän pidemmällä tähtäimellä markkinoiden avautumisesta.
Teksti: Jaakko Liikanen
Koko artikkeli on luettavissa Paperi ja Puu -lehden printtinumerossa 1/2013.
