Välipäivinä Katja Silvennoinen tarttui puhelimeen ja soitti Finnforestin työhönottajalle Punkaharjulle. Tämä sattui olemaan töissä. Puhelu johti haastatteluun ja lääkärintarkastukseen, ja pian Silvennoinen sai uuden puhelun:
”Koska tulet töihin?”
”Teen ensin opinnot loppuun!”
Neljässä kuukaudessa Silvennoinen viimeisteli tutkintonsa ja palasi Punkaharjulle sahateollisuusteknikon paperit taskussaan.
Laatuasioista liikkeelle
Nuoren Katjan pelikirjaan Punkaharju ei kuulunut, mutta sille tielle hän jäi. Työnantaja on pysynyt yli 30 vuotta samana, vaikka nimet ovat matkan varrella muuttuneet. Nykyisin tehdas kuuluu Metsä Groupin Metsä Woodiin.
Tehtävät ovat vaihtuneet laadusta tuotantoon, henkilöstötyöhön ja turvallisuusjohtamiseen. Yksi asia on pysynyt.
”Olen tekevältä laidalta. Pitää saada näkyvää aikaan.”
Ensimmäiset seitsemän vuotta Silvennoisen työsarkaan kuuluivat vanerin laatuasiat ja tuotannon työt. Työ sisälsi tuotetestausta, näytteenottoa ja laadun seuraamista tuotannon eri vaiheissa sekä perustuotantotyötä kuten saumausta, ladontaa ja kuivauskoneella työskentelyä.
Ensimmäinen varsinainen vakituinen työ oli kuitenkin kuivauskoneenhoitajana. Sitten työnjohtaja ja myöhemmin kollega Jari Hämäläinen vinkkasi avoimesta tehtävästä:
”Oletko huomannut, että nyt haetaan työnjohtajan tuuraajaa?”
Silvennoinen haki paikkaa, ja tehtaan silloinen johtaja Kari Liski valitsi ensimmäistä kertaa naisen työnjohtotehtäviin. Niissä vierähti lopulta toistakymmentä vuotta.
Kaksi tapaturmaa samassa vuorossa
Turvallisuuteen Silvennoinen havahtui kunnolla työnjohtovuosinaan. Yhden työvuoron aikana sattui kaksi työtapaturmaa.
”Olin tosi hämmentynyt. Mietin, miten tällaista voi tapahtua ja ennen kaikkea, miten tätä muutetaan.”
Silvennoinen muistaa nojanneensa vessan lavuaariin ja katsoneensa itseään peilistä.
”Siinä tajusin, että tämähän on minusta kiinni. Työntekijäthän tekevät sitä, mitä minä heiltä pyydän. Minä voin esihenkilönä vaikuttaa ja vaatia, että työt tehdään turvallisesti, ja samalla tukea turvallista työskentelyä.”
Turvallisuudessa alkoivat korostua ennalta ajattelu ja vuorovaikutus. Jos työntekijä tunnisti kiireen riskiksi, esihenkilön tehtävä oli auttaa miettimään, miten kiire vältetään jo ennakolta.
Samalla Silvennoinen oppi luottamaan työntekijöiden ammattitaitoon. Vaikka oma tekninen osaaminen karttui, esihenkilön ei tarvinnut hallita alaistensa töitä – eikä pitänytkään.
”Mehän pelasimme samaan maaliin!”
Myös Silvennoiseen itseensä on luotettu. Omat esihenkilöt ovat antaneet tilaa tehdä ratkaisuja, eikä virheitäkään ole tarvinnut pelätä. Silvennoinen muistuttaa, että työpaikan psykologinen turvallisuus näkyy esimerkiksi siinä, uskaltaako työntekijä puhua esihenkilölle vaikeistakin asioista.
Tehdasta monesta suunnasta
Kun Punkaharjun tehtaalle tarvittiin henkilöstöpäällikköä, Silvennoinen laittoi hakemuksen. Hän ei tullut suoraan valituksi, mutta valitun jäätyä vanhempainvapaalle hän pääsi hoitamaan työtä. Silvennoinen oppi ymmärtämään paremmin muun muassa sitä, millaista tukea ihminen tarvitsee työuransa eri vaiheissa.
Seuraavassa organisaatiomuutoksessa hänelle tarjottiin työsuojelupäällikön tehtävää. Tuolloin moni vielä ajatteli turvallisuuspäällikön vastaavan kaikkien turvallisuudesta.
”Sitä ajattelua aloin muuttaa heti ensimmäisestä päivästä. Esihenkilö vastaa turvallisuudesta ja työntekijöiden ajattelua tuetaan kohti ennakointia. Tapaturmataajuus on vain reaktiivinen mittari.”
Katja Silvennoinen on johtanut myös laatu- ja ympäristöasioita. Kun hän halusi ymmärtää paremmin kemiaa ja ympäristökysymyksiä, hän opiskeli työn ohessa insinööriksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Esseet syntyivät helposti, sillä teoriaa oli helppo yhdistää ympärillä pyörivän tehtaan käytäntöön.
Eteenpäin on vienyt sekä halu kehittyä ja kehittää että kyllästyminen rutiineihin.
”Osaltaan juuri se minut taisi ajaa kuntapolitiikkaankin.”
Kunnan ääniharava Silvennoinen istui Punkaharjun kunnanvaltuustossa kauden 2009–2012. Työn ja perhearjen rinnalle tuli tuona aikana monta luottamustehtävää. Kun Punkaharju liittyi Savonlinnaan vuoden 2013 alussa, Silvennoinen jäi pois paikallispolitiikasta.
Työkaveruudesta ystävyydeksi
Katja Silvennoisen kanssa samoihin aikoihin tehtaalle tuli myös Niina Toropainen. Toropainen työskentelee nykyisin tehdasassistenttina. Hän organisoi muun muassa tehdasvierailuja ja hoitaa yhteistyötä palvelutoimittajien kanssa. Vuosien varrella työtehtävät ovat vaihtuneet, tehdas ympärillä muuttunut ja vuosikymmeniä kulunut, mutta yhteys on pysynyt. Pitkä yhteinen historia on tehnyt työkaveruudesta ystävyyttä.
”Yhdessä on itketty koiran kuolemaa ja taivasteltu teinien metkuja.”
Katjalle koirasta luopumiseen liittyy edelleen konkreettinen paikka: Punkaharjun tutkimusmetsä.
”Sitä kultaista noutajaa on kyllä kova ikävä. Ilman Elliä en oikein pysty menemään tuonne Punkaharjun tutkimusmetsään ulkoilemaan. Haikeita muistoja sieltä on niin paljon.”
Näkökulma kasvaa yhtä tehdasta suuremmaksi
Vuonna 2021 Katja Silvennoiselle tarjottiin Metsä Woodin liiketoiminta- alueen turvallisuuspäällikön tehtävää. Hän sanoi kyllä. Työpöytä on edelleen Punkaharjun tehtaalla, mutta toiminta- alue ulottuu Metsä Woodin tuotantolaitoksiin myös Suomen ulkopuolella. Työmatkat vievät Silvennoista Metsä Woodin tuotantoyksiköihin Lohjalle, Äänekoskelle, Suolahdelle ja Pärnuun sekä toisinaan myös Ison-Britannian King’s Lynniin ja Bostoniin.
”Matkustan vain asian perässä”, kertoo Silvennoinen, jolle kertyy nykyään noin kuusikymmentä matkapäivää vuodessa.
Yksinäisen työn keskeisiä työkavereita ovat eri tehtaiden ja liiketoimintayksiköiden turvallisuuspäälliköt, tehtaan johtajat sekä oma esihenkilö, tuotantojohtaja Jouni Laakso.
Tuotannon johtoryhmään Katja Silvennoinen on kuulunut viisi vuotta. Turvallisuudesta käytävä keskustelu on siinä ajassa muuttunut. Kun alkuvuosina saatettiin pohtia esimerkiksi tehtaalle sopivia suojalasimalleja, nyt puhutaan toimintakulttuurista, esihenkilöpalautteesta ja vaikka siitä, miten turvavarttien laatua voidaan parantaa.
Konkreettisista, näkyvistä asioista on siirrytty yhä enemmän pään tasolle.
Yritän muuttaa ihmisten ajattelutapaa
Yli 30 työvuoden jälkeenkin Katja Silvennoinen etsii uusia tapoja ymmärtää omaa työtään ja ihmisten toimintaa turvallisuuden taustalla. Hänen työpöydällään on parhaillaan suorituskykypsykologi Darren Suttonin kirja The Field Guide to Behavioural Science for Leadership in Safety.
Aiempi turvallisuusviesti saattoi yksinkertaisimmillaan olla: tässä ovat ohjeet; noudata niitä. Nyt tavoitteena on saada työntekijä itse pysähtymään työnsä äärelle. Mitä tässä työssä voi tapahtua? Mikä on minulle tärkeää? Mitä voin itse tehdä, jotta työ tulee tehtyä turvallisesti?
Ajattelu näkyy yhtiön turvallisuuskierroksilla, turvallisuushavainnoissa ja turvavarteissa. Tarkoitus ei ole vain kertoa ihmisille, miten heidän pitäisi toimia, vaan saada heidät itse tunnistamaan työnsä riskejä ja keinoja niiden hallintaan.
”Yritän muuttaa ihmisten ajattelutapaa”, kiteyttää Katja Silvennoinen omaa rooliaan.
Koti löytyi Punkaharjulta
Nuoruusvuosina Punkaharju tarkoitti Katja Silvennoiselle iltoja Eppujen, Popedan ja Dingon keikoilla Huviniemessä. Nykyisin seutu merkitsee kotia, työtä, ystäviä ja harrastuksia.
Kauas ei tarvitse lähteä vapaa-ajallakaan. Perheen mökille on kotoa matkaa 300 metriä. Siellä Silvennoinen ideoi ja mies nikkaroi suunnitelmat todeksi. Koko kesämökkiympäristö on tällaisen yhteistyön tulosta. Vastarannalla avautuu Punkaharjun harjumaisema.
Kesällä mökkivesillä soudetaan tai veneillään. Golf puolestaan irrottaa ajatukset tehokkaasti työstä.
”Golf on korvienvälipeli.”
Oman seuran Kerigolfin ladykapteenina Silvennoinen järjestää naisten tapahtumia myös muille seuran jäsenille. Talvella lähellä ovat kymmenien kilometrien retkiluistelureitit ja hiihtoladut. Punkaharjun keskustassa kutsuu kuntosali.
Paikka, joka ei nuoren Katja Silvennoisen pelikirjaan kuulunut, on yli 30 vuotta myöhemmin elämän keskipiste.
Punkaharju – tehdaspitäjä harjujen keskellä
Savonlinnaan kuuluva noin 3 400 asukkaan tehdaspaikkakunta Punkaharju tunnetaan kansallismaisemastaan ja matkailusta. Nobelinniemessä toimiva Metsä Wood on alueen merkittävin työnantaja.
1964 Koivuvanerin valmistus alkaa Nobelinniemessä.
2001 Vanerin rinnalla käynnistyy Kerto® LVL -tuotanto.
2019 Metsä Wood investoi 52 miljoonaa euroa uuteen Kerto- tuotantolinjaan ja kasvattaa tehtaan tuotantokapasiteettia merkittävästi.
Tänään Vaneria ja Kerto® LVL:ää valmistava tehdas on kasvanut Nobelinniemessä niin, että myös tulevaisuuden kasvulle etsitään tilaa yhdessä kaupungin kanssa.
Punkaharjun kolme maamerkkiä
Harjutie Jääkauden muovaama seitse-män kilometrin harjujakso kirkkaiden vesien välissä.
Lusto Suomen Metsämuseo kertoo metsän ja suomalaisten yhteisestä historiasta.
Kulttuuri Retretin luolat, Taidekartano Johanna Oras ja Aseman Taidelaituri kuuluvat Punkaharjun kesään.
