Nyt EU:ssa valmistellaan päästökauppajärjestelmän uudistamista. Komissio julkaisi heinäkuussa ehdotuksensa päästökaupan uudistamiseksi osana vuoden 2040 ilmastotavoitteita. Mukana on hyviä ehdotuksia. Päästökaupan peruslogiikka säilyy, teknisten hiilidioksidipoistojen merkitys tunnistetaan nykyistä paremmin ja talvimerenkulun erityisolosuhteita huomioidaan edelleen. Myös päästökauppatuloja halutaan suunnata entistä vahvemmin teollisuuden vähähiilisiin investointeihin sekä hiilivuotoa pyritään estämään jatkamalla maksuttomien päästöoikeuksien jakoa.
Suomalainen metsäteollisuus on menestyksekkäästi vähentänyt fossiilisia päästöjään vuosikymmenten ajan. Monilla tehtailla energiantuotanto on lähes kokonaan fossiilivapaata. Paradoksaalisesti juuri nämä ilmastopolitiikan onnistumistarinat ja kaikkein vähäpäästöisimmät tehtaat voivat jäädä päästökaupan ulkopuolelle, jos niiden energiankäytöstä yli 95 prosenttia perustuu biomassaan. Tällöin ne eivät saa samoja päästökaupan etuja kuin enemmän päästöjä aiheuttavat laitokset. Metsäteollisuus on nostanut tämän ongelman esille jo pitkään, mutta komission uusikaan ehdotus ei korjaa tilannetta.
Kyse ei ole vain pienestä teknisestä yksityiskohdasta, vaan järjestelmän uskottavuudesta. Ajatellaanpa tilannetta, jossa yritys investoi, vähentää päästöjään ja onnistuu siinä paremmin kuin kilpailijansa. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi myös hyötyä siitä. Jos lopputulos on kuitenkin päinvastainen, syntyy kannustinloukku. Yrityksille välittyy viesti, että investoinnit kunnianhimoiseen ilmastotyöhön eivät välttämättä paranna kilpailuasemaa vaan voivat jopa heikentää sitä.
Samaan aikaan EU tavoittelee uusia investointeja hiilidioksidin talteenottoon ja pysyviin hiili-dioksidipoistoihin. Tässä metsäteollisuus näkee mahdollisuuksia. Bioperäisen hiilidioksidin talteenotto voisi tulevaisuudessa tuottaa merkittäviä ilmastohyötyjä ja synnyttää kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Se edellyttää kuitenkin ennakoitavaa sääntelyä ja toimivaa markkinaa.
Komission ehdottamat investointivelvoitteet yrityksille maksuttomien päästöoikeuksien saamiseksi nähdään horjuttavan päästökaupan markkinaehtoisuutta. Investointeja toki Eurooppa tarvitsee, mutta valittu tapa ei istu päästökaupan logiikkaan vaan heikentää järjestelmän tehokkuutta. Päästöoikeuden hinta on riittävä ajuri investoinneille. Päästökaupan uudistamisessa onkin nyt käsillä tärkeä valinta. Vahvistetaanko eurooppalaisen teollisuuden kilpailuedellytyksiä päästövähennysten markkinaehtoisuus säilyttäen? Ja puretaanko kannustinloukut päästöjen vähentämiselle?
Jos Eurooppa haluaa vähentää päästöjä, vahvistaa strategista omavaraisuuttaan ja houkutella uusia investointeja, päästökaupan on kannustettava edelläkävijyyteen. Ilmastopolitiikan uskottavuus ei synny kunnianhimoisista tavoitteista vaan johdonmukaisesta politiikasta ja käytännössä saavutettavista tavoitteista.
Heikki Vierimaa
Energia- ja päästökauppaasiantuntija
Metsäteollisuus ry
