Ja jotta innovaatioita syntyisi, pitää myös korkeakoulujen ja yritysten keskinäisen kemian toimia.
Materiaalien biotalouden osaamiskeskus FinnCERES on Suomen Akatemian rahoittama Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteinen lippulaivahanke. Hanke käynnistyi 2018 ja tulee päätökseen tänä vuonna.
”Loppuseminaari pidetään syksyllä. Mutta toiminta jatkuu meneillään olevissa hankkeissa. Haemme myös uutta lippulaivaa uusilla näkökulmilla, sillä kahdeksassa vuodessa on tapahtunut paljon.
Digitalisaatio ja erityisesti AI ovat tulleet mukaan. Vuonna 2018 tekoälystä ei puhuttu, silloin puhuttiin muun muassa älypakkauksista”, Aalto-yliopiston dekaani Kristiina Kruus kertoo.
Lippulaivaohjelmaa aloiteltaessa Kruus työskenteli hankkeen koordinaattorina VTT:llä. Nyt hän seuraa kehitystä hankkeen johtoryhmässä.
Kruusin mukaan ohjelman hyötyjä pitää tarkastella monesta näkökulmasta.
”Tutkimuksen ohella olennaista on koulutus. Ja tapahtuupa innovointi sitten yliopistolla tai yrityksissä, niin syväosaajia tarvitaan. Hankkeen aikana on koulutettu biotalouteen yli 100 tohtoria.”
Kruus painottaa myös tutkimusohjelman mittaa.
”FinnCERES on tuonut biomateriaaleihin tutkimuksellisen volyymin ohella pitkän aikajänteen. On voitu keskittyä tekemiseen. Meillä on tyypillisesti näin pitkän aikajänteen instrumentteina erilaisia huippuyksiköitä. Ne ovat kuitenkin selkeästi enemmän perustutkimukseen kuin soveltavaan tutkimukseen liittyviä.”
Mitä FinnCERESin aikana on mielestänne saatu aikaan?
”Pidän hyvin tärkeänä sitä, että alan ympärille on kasvanut ekosysteemi. Mukana on startup-yrityksiä ja kytkös myös Business Finlandin vetämiin suuriin veturihankkeisiin.”
Tutkimuksen sovellettavuuden tarve
Jotta biotalouteen linkittyviä innovaatioita ylipäätään syntyisi, pitää yhteistyön tutkimuksen ja yritysmaailman välillä olla tiivistä.
”Nykyisin innovaatiota käytetään käsitteenä aika liberaalisti. Mutta itse olen oppinut, että kyseessä on kaupallistettu keksintö. Eli innovaatioon liittyy aina kaupallinen aspekti. Ja kyllä me sitä olemme todella paljon miettineetkin ja panostaneet myös tutkijoiden kaupallisen osaamisen kehittämiseen ja tutkimustiedon soveltamiseen.”
Aallolla on innovaatioalustanaan Aalto Startup Center, VTT:llä omana yrityshautomonaan VTT LaunchPad. Molempien idea on auttaa maailmaan lupaavien tutkimusprojektien jatkona synnytettäviä spin-off-yrityksiä.
”Yliopistojen ja korkeakoulujen päätehtävä on tuottaa perustutkimusta ja kouluttaa osaajia, maistereita ja tohtoreita. Mutta myös tiedon sovellettavuus on tärkeää. Jos nyt tässä lainaan edeltäjäni (Aallon innovaatiosta vastaava vararehtori Janne Laine) sanoja, niin sanon, että yliopisto, jolla ei ole yrityksille mitään tarjottavaa, voi sammuttaa valonsa ja sulkea ovensa.”
Kuitupakkaukset näkyvimmät arjessa
Kruusin mukaan biotalouden uudet tuotteet ovat jo monin tavoin merkittävässä roolissa. Selkeimmin kuluttajillekin näkyvä muutos on tapahtunut elintarvikepakkauksissa.
”Esimerkiksi käynti hampurilaisravintolassa näyttää selvästi jo sen, millainen vaikutus puukuitupohjaisilla tuotteilla on ollut pikaruokapakkauksiin. Ja kierrätettävyyden vaatimus näkyy jo kaikessa pakkaamisessa.”
Tekstiilit ovat puolestaan hieman hankaluuksissa. Etenkin suhteessa siihen potentiaaliin, jota niihin on liitetty. Puukuitupohjaisten tekstiileiden marssille asetetut tavoitteet vaikuttavat olevan Kruusin mukaan ainakin väliaikaisesti laantumassa.
”Kilpailuasetelma on niin vaikea, sillä vaatteissa on maailmalla valtavasti halpatuotantoa.”
Uusi biotalousstrategia on Suomen etu
Kruusin mukaan EU:n uusi biotalousstrategia on hyvä asia suomalaisen biotalouden kannalta – vaikka ylätason papereista puhutaankin.
”Silti on hyvä, että tällaisia papereita tehdään. Sillä laajemmin ajatellen strategia korostaa teollista hyödyntämistä ja markkinoiden laajentamista. Pyrkimyksenä on tehdä biotaloudesta osa EU:n kilpailukykyä Green Dealiin nojautuen. Näin kokonaisuus kytkeytyy teollisuuspolitiikkaan ja vihreään siirtymään.”
Hän lisää, että tutkimukselle biotalousstrategian kaltainen EU-tason julkilausuma on tärkeä erityisesti siksi, että se ohjaa myös tutkimusrahoitusta.
Ja kun nykyistä vertaa aiempien komissioiden biotaloutta käsitteleviin EU-strategioihin, on ero selvä.
”Aiemmat biotaloutta käsitelleet strategiat ovat olleet Keski-Euroopan olosuhteisiin laadittuja, peltoja ja viljelmiä korostavia. Nyt mukana ovat metsät.”
