Asiakas näkee toimittajan turvallisuustyöstä sen, mitä hänen tehtaallaan tapahtuu – tai mieluummin jää tapahtumatta. Vahingoilta halutaan välttyä niin arkisissa tehdasrutiineissa kuin huolto- ja rakennusurakoissakin. Silti sopimusneuvottelujen loppusuoralla toimittajavalinta saatetaan tehdä sen perusteella, kuka lupaa urakan lyhimmässä ajassa. Miten toimittaja voi sitoutua turvallisuuteen vaihtelevien vaatimusten ja toimintaolosuhteiden viidakossa?
”Projektien turvallisuusjohtaminen on valtava palapeli, jossa kehitys on jatkuvaa ja joka on koottava jokaiseen toimitukseen uudestaan. Toimittajalla on oltava selkeät prosessit ja organisaatiossa perusteellinen käsitys vastuistaan. Jos ei ole selkeyttä siitä, ketä varten tai mihin tarkoitukseen analyysi, ohje tai toimenpideselostus laaditaan, saattavat oleelliset näkökulmat jäädä huomioimatta ja toimenpide olla tehoton”, sanoo laatu- ja työsuojelupäällikkö Tanja Ufer Raumaster Paperista.
”Jotta organisaatio pystyy täyttämään kaikki siihen kohdistuvat vaatimukset, on sen ymmärrettävä roolinsa ja vastuunsa toimittajana, tilaajana ja työnantajana. Mitä tietoisempi asiakas on omista tarpeistaan ja viestii jo suunnitteluvaiheessa toimintatavoistaan, sitä toimivampi ja turvallisempi ratkaisu on odotettavissa. Myös toimittaja hyötyy tästä, sillä asiakasratkaisuja räätälöidessä hänen työkalupakkinsa karttuu.”
Raumaster Paper näkee, että parhaassa tapauksessa turvallisuusjohtaminen on yhteistyötä kaikkien osapuolten välillä. Aina ei kuitenkaan toimita turvallisuusyhteistyötä tarjoavissa ympäristöissä. Jos asiakkaan ja muiden yhteistyötahojen vaatimukset ja asenteet ovat totuttuja pohjoismaisia normeja löyhempiä, on parhaan mahdollisen ratkaisun saavuttaminen hankalampaa.
Hyvä turvallisuusjohtaminen perustuu kuitenkin siihen, että turvallisuuden tasoa ei lasketa, vaikka kohteen lait ja arvot tai paikallinen turvallisuuskäsitys sen sallisivatkin. Periaate ei ole tärkeä ainoastaan kyseisen asiakkaan henkilöstön suojaamiseksi, vaan myös siksi, että projektitoimituksen prosessit sekä sen aikana tapahtuvat valinnat on pidettävä viritettyinä korkeimmalla mahdollisella tasolla.
”Turvallisuusprosessi alkaa jo tarjousvaiheessa, jolloin asiakkaan tarpeisiin räätälöity järjestelmä arvioidaan layout-tasolla. Teknisten vaatimusten lisäksi tarkastetaan muu toimintaympäristö, kohteen viranomaisvaatimukset sekä mahdolliset konserni- ja tehdaskohtaiset toimintatavat. Myös käyttöhenkilöstön osaaminen ja menettelytavat on otettava huomioon”, sanoo Tanja Ufer.
”Projektipäällikkö vastaa työmaatoimien suunnittelusta asennusvalvojan kanssa sekä työmaatoimien turvallisuusohjeeseen perehdyttämisestä projektiorganisaatiolle ennen työmaa-aktiviteettien alkamista, mukaan lukien mahdolliset alihankkijat. Perehdytysvastuu siirtyy työmaalle tultaessa asennusvalvojalle, joka lisäksi osallistuu työmaapalavereihin, toteuttaa yhteistyössä asiakkaan kanssa turvallisuuskävelyjä ja turvavartteja sekä vastaa muusta turvallisuusyhteistyöstä. Tehdaskohtaisista turvakoulutuksista vastaa asiakas.”
Tanja Ufer korostaa turvallisuusvastuun siirtämistä myös yksilötasolle. Henkilökohtaiset riskikartoitukset auttavat riskien havaitsemisessa ja toimivat Raumaster Paperilla lisäksi ilmoituskanavana mahdollisista epäkohdista. Riskikartoitus täytetään puhelinsovellukseen, josta lähtee automaattinen järjestelmäilmoitus projektipäällikölle ja työsuojelupäällikölle, mikäli puutteita havaitaan. Näin organisaation turvallisuudesta vastaavat tahot pystyvät reaaliajassa tukemaan työmaaorganisaatiota. Riskikartoitus tallentuu automaattisesti tiedonhallintajärjestelmään, mikä mahdollistaa seurannan myös takautuvasti.
Projekti päättyy joskus, mutta turvallisuustyö ei.
”Kun toimittaja sitoutuu järjestelmiensä parhaaseen mahdolliseen turvatasoon, sitoutuu hän jokaisen projektin myötä myös pitkäaikaiseen seurantaan. Elinkaariajattelun perustana on tietoisuus toimittamiensa järjestelmien turvallisuusvaikutuksista niiden koko olemassaolon ajan. Asiakaskokemuksia kerätään ja analysoidaan sekä peilataan vastaaviin järjestelmiin, riippumatta siitä, ovatko ne vasta suunnitteilla, vaiko jo toimitettuja ja missä päin maailmaa ne sijaitsevat”, sanoo Tanja Ufer.
Teksti Leif Lindberg
