Ratkaisujen kaupallistaminen maailmalla kiihtyy jo. Erityisesti Kiina panostaa voimakkaasti uusiin teknologioihin.
Jos investointipäätöksiä lykätään, Suomi voi menettää mahdollisuuden rakentaa uutta korkean jalostusarvon teollisuutta ja jäädä seuraamaan kehitystä muiden maiden perässä.
Sitran julkaisemaa ”Hyvästi öljy, kaasu ja hiili” -muistiota kirjoittamassa ollut LUT:n tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen huomauttaa, että biogeenisen hiilidioksidin hyödyntämisessä ei ole kyse sinällään vetytaloudesta tai sen tarjoamista mahdollisuuksista, vaan ylipäänsä koko Suomen teollisuuden tulevaisuudesta.
”Erityisesti kyse on kemian teollisuuden tulevaisuudesta, sillä metanolireitti lienee lukuisine jatkojalostemahdollisuuksineen luontevin vaihtoehto biogeenisen hiilidioksidin hyödyntämiselle. Mutta jos tätä ei saada liikkeelle, niin meillä ei ole kohta enää kemianteollisuutta”, Laaksonen huomauttaa.
Häntä hieman ihmetyttää se, ettei liikkeelle lähdetä, eikä investointeja saada käyntiin.
”Teollisuuden sähköistyminen kasvattaa Suomen sähkönkysynnän arviolta noin kolminkertaiseksi, ja täysi vientipotentiaali voi kaksinkertaistaa senkin. Kemianteollisuus sähköistyy vedyn kautta: sellutehtaiden biogeenisestä hiilidioksidista valmistettava e-metanoli ja sen jatkojalosteet voivat synnyttää noin 20 miljardin euron arvoisen uuden tuotannon, ja kiristyvä sääntely – etenkin RFNBO-polttoaineiden velvoitteet – on muutoksen vahvin ajuri.”

Mikä liikkeelle lähdössä sitten hiertää?
”Sitä pitäisi varmaan kysyä yhtiöiden johtajilta. Mutta jos tällä hetkellä piipusta suoraan ilmaan laskettavasta hiilidioksidista voisi saada jopa satojen miljoonien eurojen lisätulot sellun tuotannon yhteydessä, niin mikä hiertää on oikeastaan ihan hyvä kysymys.”
Laaksonen viittaa siihen, että uusiutuvaksi luokiteltu hiilidioksidi käy jo kauppatavarasta – osan päästöistä voisi näin myydä niitä haluaville. Ostaja voisi jopa rakentaa tarvittavan laitoksen hiilidioksidin talteenottoon.
”Ymmärrän myös sen, että ajat ovat vaikeat. Silloin on vaikea katsoa huomiseen, kun päivittäisessä tekemisessäkin on haasteita.”
Hän ei toki sysää kaikkea vastuuta yrityksille ja teollisuudelle vaan peräänkuuluttaa erityisesti valtiolta selkeää ja koordinoitua roolia omistajaohjauksessaan.
Tarvitaan selkeyttä siihen, minne Suomi aikoo mennä
Laaksosen mukaan Suomelta puuttuu järjestelmällinen teollisuusstrategia.
”Erityisesti se koskee sähköjärjestelmää sekä sähkö- ja kaasujärjestelmää mutta myös lopputuotteiden valmistusta. Valtiolla tulisi olla selkeä rooli ja näkemys siitä, mihin suuntaan Suomea rakennetaan. Luodaanko täällä edellytyksiä teollisuuden uudistumiselle vai rakennammeko maan täyteen datakeskuksia.”
Selkeä teollisuusstrategia loisi Laaksosen mukaan uskoa tulevaan ja rohkaisisi myös yrityksiä investoimaan. Teollisuusstrategialla ja -politiikalla pitäisi lähettää selkeä viesti siitä, millaista teollisuutta ja taloutta meillä jatkossa rakennetaan.
”Tällä hetkellä ollaan eri toimialoilla enemmän tai vähemmän omissa siiloissa, eikä yhtenäistä kuvaa toivottavan ja tavoiteltavan kehityksen suunnasta ole.”
Omistajaohjauksen tehostaminen tarkoittaisi aktiivista ja yhtenäisen teollisuusstrategian mukaista vaikuttamista yhtiökokouksissa ja yritysten hallituksissa.
”Ja valtion kokonaan omistamille yrityksille pitäisi antaa strategian toteuttamisessa tarvittavia tehtäviä.”
”Ei näkemiin, vaan hyvästi”
Sitran julkaisemassa ”Hyvästi öljy, kaasu ja hiili” -muistiossa hahmotellaan, kuinka Suomi voi korvata tuontifossiilituotteet puhtaalla ja kotimaisella uusiutuvalla sähköllä ja nousta puhtaan teollisuuden kärkimaaksi. Kasvuatlas-sarjaan kuuluva muistio julkaistiin kesäkuussa 2026.
Fossiilitaloudesta irtautuminen avaa mahdollisuuden Suomen kaltaisille puhtaan sähkön tuotantoon kykeneville maille. Suomella on myös vahva sähkönsiirron kantaverkko sekä uutena raaka-aineena sellutehtaiden puuperäinen hiilidioksidi.
Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston Petteri Laaksosen, Jukka Ruususen ja Eeva Lähdesmäen toimittama ja laajan asiantuntijajoukon kirjoittama muistio osoittaa, miten uusiutuva sähkö voi uudistaa suomalaista teollisuutta.
Kyse ei ole siitä, tapahtuuko teollisuuden sähköistyminen, vaan siitä, miten ja kuinka nopeasti se tapahtuu – ja kuka ehtii ensin.