Manu Kalliokoski työskentelee Simpeleen tehtaan voimalaitoksen käyttöpäällikkönä. Voimalaitos tuottaa sähköä ja prosessihöyryä tehtaalle, joka valmistaa taivekartonkia ruoka-ja lääkepakkauksiin. Hän kertoo vuonna 1896 perustetun tehtaan historiasta ja toiminnasta neuvotteluhuoneessa, jonka ikkunoista avautuu näkymä Simpelejärvelle. Simpele on nykyään osa Rautjärven kuntaa ja myös sen kuntakeskus.
Tehtaan nykyinen kartonkikone on käynnistetty vuonna 1970, ja sitä on sen jälkeen useaan otteeseen modernisoitu ja kapasiteettia kasvatettu. Tuorein, 60 miljoonan euron uudistus valmistui lokakuussa 2025.
Simpeleen tehtaan modernisointi
Lokakuussa 2025 valmistunut investointi paransi entisestään maailmalla tunnetun, kevyen ja korkealaatuisen MetsäBoard Classic FBB -taivekartongin painolaatua. Uudistuksessa modernisoitiin tuotantolinjan päällystysosa, laajennettiin pastakeittiötä ja otettiin käyttöön uusi lavapakkauslinja.
Samalla tehtaalla otettiin iso harppaus kohti fossiilivapaata tuotantoa. Nestekaasun käyttö lopetettiin, ja tavoite täysin fossiilittomasta tuotannosta vuoteen 2030 mennessä on nyt huomattavasti lähempänä. Kyse on koko Metsä Boardin yhteisestä päämäärästä.
”Energiankäytöstämme 98 prosenttia on jo fossiilitonta”, Kalliokoski kertoo.
”Polttoaineena käytämme puu- ja metsähaketta, kuorta, purua ja jätevedenpuhdistamon lietettä – metsäteollisuuden omia sivutuotteita, jotka kiertävät takaisin prosessiin.”
Kalliokosken mukaan näin mittava investointi kertoo tehtaan merkityksestä Metsä Boardin kokonaisuudessa ja vahvistaa uskoa Simpeleen tehtaan pitkään tulevaisuuteen.
Polku käyttöpäälliköksi
Manu Kalliokoski opiskeli ensin ammattikoulussa sähkö- ja automaatioasentajaksi ja teki sen jälkeen sähköasentajan töitä Metsä Woodin Punkaharjun tehtaalla. Armeijan jälkeen kutsuivat energiatekniikan opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Kalliokoski tuli kesätöihin Simpeleen tehtaalle.
”Täällä meni pari kesää ja yksi syksy”, hän muistelee.
Opintojen loppuvaiheessa hän suuntasi Metsä Fibren Äänekosken biotuotetehtaalle (entinen Metsä Fibre Äänekoski) operaattoriksi.
”Siellä opin sellaista käytännön arkea, jota koulun penkillä ei opi.”
Kalliokoski jatkoi opintoja ja hankki diplomi-insinöörin paperit LUT-yliopistosta.
”Sen jälkeen seurustelin puolisen vuotta tietokoneen kanssa datankäsittelyhommissa, ennen kuin palasin Simpeleelle, tällä kertaa käyttöinsinöörin tehtäviin.”
Kun edellinen käyttöpäällikkö siirtyi projektitöihin kolme vuotta sitten, Kalliokoski nimitettiin hänen seuraajakseen.
Voimalaitoksen toiminnasta vastaavat käyttöpäällikkö Manu Kalliokoski, käyttöinsinööri Lauri Mölsä ja 15 työntekijää. Toimihenkilöt tekevät viikkotyöaikaa, kun taas operaattoreiden työ on jatkuvaa kolmivuorotyötä ja he pitävät laitoksen käynnissä ympäri vuorokauden. Käyttöpäällikkö on käyttöinsinöörin esihenkilö ja käyttöinsinööri toimii työntekijöiden esihenkilönä.
”Meillä on täällä hyvä henki ja työasiat sujuvat. Niiden lisäksi jutellaan monenlaista muuta ja nähdään vapaallakin.”
Herranpelkoa Kalliokoski ei työkavereissaan tunnista. Välit ovat mutkattomat, ja hankalistakin asioista pystytään puhumaan.
Ongelmanratkaisija ja kehittäjä
Toimintojen suunnittelusta sekä kunnossapidon ja tuotannon valvonnasta vastaava Kalliokoski aloittaa työpäivänsä lukemalla päiväkirjat, tutkimalla turvallisuushavainnot ja tarkastamalla kunnossapitoilmoitukset.
”Jos jokin akuutti päivittäinen prosessi- tai kunnossapitotehtävä vaatii huomiota, tartun siihen”, hän kuvailee.
Kalliokoski syttyy päästessään ratkomaan ongelmia. Työn parhaita hetkiä ovat ne, joissa vika löytyy ja toimintaa häiritsevät syyt saadaan selvitettyä.
Työssä yhdistyvät tekninen osaaminen sekä jatkuvan kehittämisen ja oman kehittymisen asenne. Vuoden rytmi kulkee budjetoinnin, raportoinnin ja viranomaisille toimitettavien tietojen tahdissa.
”Syksyllä budjetoidaan seuraavaa vuotta, ja vuodenvaihteessa käynnistyy vuositason raportointi”, kuvaa Kalliokoski.
Eri tahojen edellyttämä raportointi on lisääntynyt tasaisesti. Esimerkiksi Energiavirastoa varten kootaan tietoja polttoainemääristä, kestävyydestä ja hiilidioksidipäästöistä.
Kalliokoskea kiehtovat työn kokonaisvaltaisuus ja pitkäjänteisyys. Hän huolehtii laitoksen tehokkuudesta, turvallisuudesta ja ympäristövaatimusten noudattamisesta. Osana tiivistä tiimiä Kalliokoski kartoittaa mahdollisuuksia tehtaan tehokkuuden parantamiseen, kehittää prosesseja ja varmistaa, että tuotanto täyttää laatu- ja ympäristötavoitteet.
”Pala kerrallaan saamme erilaisilla teknisillä ratkaisuilla fossiilisia hiilidioksidipäästöjä alas. Kuusi vuotta sitten ne olivat 75 000 tonnia ja nyt syksyllä tehdyn investoinnin myötä fossiiliset hiilidioksidipäästöt tippuvat vuositasolla noin 2 000 tonniin”, hän toteaa tyytyväisenä.
Työhön kuuluu myös alasajojen suunnittelu ja henkilöstön koulutusten koordinointi.
”On hienoa nähdä, kun ihmiset kehittyvät ja kasvavat työssään. Ammattilaisten kanssa työskentely tuo myös itselle turvaa”, Kalliokoski toteaa ja kiittelee yhteistyötä ja tiimityötä.
Manu Kalliokosken tehtäviin kuuluu myös painelaitteiden käytön valvonta. Hän vastaa laiteturvallisuudesta sekä laitteiden kanssa työskentelevän henkilöstön pätevyydestä voimalaitoksella ja kartonkitehtaalla.
Paluu kotikonnuille ja kalavesille
Simpeleellä ja sitä ympäröivällä seutukunnalla lähes kaikilla on jokin side tehtaaseen.
”Jos ei itse ole töissä, niin tuttavia ja sukulaisia on varmasti”, seudulla syntynyt Kalliokoski naurahtaa.
”Vaikka en itse tänne tietoisesti tähdännytkään, näin jälkikäteen katsoen tämä urapolku on ollut luonnollinen suunta”, hän hymyilee.
Kalliokoski kasvoi Simpeleen kupeessa Parikkalassa kahden Metsä Groupin tuotantolaitoksen läheisyydessä: Metsä Wood Punkaharjun tehtaan ja Simpeleen kartonkitehtaan. Takaisin kotiseudulleen hän muutti muutama vuosi sitten, kun 80 kilometrin työmatka Lappeenrannasta käsin alkoi tuntua pitkältä. Koti Parikkalan kuntakeskuksessa alkoi houkutella.
”Palvelut ovat hyvät ja luonto on lähellä. Kylän keskustakin on järven rannalla. Täällä on oikeastaan kaikki”, hän summaa.
Vapaa-ajalla Kalliokosken löytää useimmiten kalareissuilta Simpelejärveltä – siltä samalta järveltä, joka näkyy tehtaan neuvotteluhuoneen ikkunoista. Kaverin kanssa hankitulla yhteisellä veneellä suunnataan kuhan ja ahvenen apajille. Kausi alkaa jäiden lähdöstä ja päättyy syysjäiden tuloon. Simpeleen matkailusivusto tietää kertoa, että järvellä tavataan ainakin 13 kalalajia, joista erikoisuutena mainitaan alkuperäinen Simpeleen järvisiika. Saaliina voi olla muikkua, siikaa, taimenta, kuhaa, haukea ja ahventa.
Kalat Manu Kalliokoski kokkaa itse. Tänään jääkaapissa odottavat kuha- ja ahvenfileet. Yleensä hän laittaa fileet uunivuokaan ja vähän kermaa päälle.
”Nyt ne voisi paistaa vaikka pannulla”, hän hymyilee.
Kalastus tarkoittaa Kalliokoskelle myös yhteistä hupikisailua:
”Se on meille hauskanpitoa, vaikka oikeissa kilpailuissa ollaankin. Kolmas meidän kalaporukasta asuu Joensuussa.”
Jääkiekon pariin Manu Kalliokoski palasi muutaman vuoden jälkeen. Simpeleen ulkojäällä samassa porukassa pelaa muitakin tehtaalaisia. Jalkapallolla on myös Simpeleellä pitkät perinteet. Laji kerää työkavereita samoihin vapaa-ajan peleihin.
Viisi faktaa Metsä Boardin Simpeleen tehtaasta
1. Metsä Groupiin kuuluva Metsä Boardin Oyj:n omistama Simpeleen tehdas on Etelä-Karjalassa. Tehdasta johtaa Toni Tahvanainen.
2. Simpeleen tehtaan historia ulottuu vuoteen 1896. Tehdas käynnistyi vuoden 1906 lopulla Aktiebolaget Simpele -yhtiön omistuksessa, tuottaen paino-, kääre- ja tapettipaperia, ja oli yksi Suomen ensimmäisistä sähkömoottoreilla toimineista hiomoista. Vuonna 1920 tehdas sulautettiin Yhtyneet Paperitehtaat Oy:öön, jonka hallussa se pysyi aina vuoteen 1997, jolloin se siirtyi Metsä-Serla Oyj:lle (nykyinen Metsä Board Oyj). Paperikone PK1 suljettiin 2010, ja samalla kartongintuotantoon investoitiin. Vuonna 2011 taivekartonkikapasiteettia kasvatettiin 80 000 tonnilla, jolloin KK3-koneesta tuli Euroopan suurin. Vuonna 2025 tehtaalla toteutettiin
60 miljoonan euron modernisointi.
3. Noin 230 työntekijää työllistävä kartonkitehdas valmistaa Metsä-Board Classic FBB -taivekartonkia. Tehtaan tuotantokapasiteetti on 310 000 tn/a.
4. MetsäBoard Classic FBB on kevyt ja jäykkä, täyspäällystetty taivekartonki. Hygieniaominaisuuksien ansiosta kartonki soveltuu erityisen hyvin herkkien tuotteiden pakkauksiin. Loppukäyttökohteina ovat elintarvike-, juoma-, pakasteruoka- ja terveydenhuoltopakkaukset, yleispakkaukset ja vähittäismyyntipakkaukset. MetsäBoard Classic FBB on hyväksytty suoraan elintarvikekontaktiin.
5. Kaikki jäljitettävissä oleva puuraaka-aine tulee kestävästi hoidetuista pohjoiseurooppalaisista metsistä, jotka on sertifioitu PEFC- tai FSC®-standardien mukaisesti tai kontrolloidun alkuperän kriteerien mukaan (PEFC/02-31-92 and FSC®-C001580). Tuotannon energiankäytöstä 98 % on fossiilitonta, tavoitteena fossiiliton tuotanto vuoteen 2030 mennessä.
Seutukunnalle kutsuu Hiitolanjoki ja patsaspuisto
Manu Kalliokoski tietää, mihin vieraat viedään Simpeleellä ja Parikkalassa. Ensimmäisenä kohteena on ennallistettu Hiitolanjoki, joka virtaa Simpeleen tehtaan vieressä Simpelejärvestä ja Silamusjoen yläpuolisista järvistä kohti Laatokkaa. Kangaskoskella, Lahna-senkoskella ja Ritakoskella olleiden yli satavuotiaiden voimalapatojen purkaminen ja koskien palauttaminen luonnontilaan on tuonut uhanalaisen järvilohen ja taimenen takaisin perinteisille kutupaikoille. Joessa elää Suomen ainoa täysin luonnonvarainen järvilohikanta.
Hiitolanjoen rantaa kulkee esteetön ulkoilureitti. Lahnasenkosken ylittävällä sillalla vastaan tulee Jouni Neuvonen, tehtaan entinen vuoromestari ja Kalliokosken työkaveri.
”Olin 45 vuotta tehtaalla”, myhäilee Neuvonen ja kertoo olevansa luontokuvaaja henkeen ja vereen. Hänet tapaa joelta harva se päivä.
Neuvosen kuvia löytyy myös Vapaana virtaava Hiitolanjoki -näyttelystä, joka on parhaillaan avoinna Imatran kulttuuritalo Virrassa. Kiertävä näyttely oli esillä ensimmäistä kertaa Akvaariotalo Maretariumissa kesällä 2025. ”Tuolla muuten kuvasin harmaahaikaroita.”
Seuraavaksi Kalliokoski kääntää Volvon keulan kohti Parikkalan patsaspuistoa.
”Sinne on noin kymmenen minuutin ajomatka.”
Suunnilleen Simpeleen ja Parikkalan puolivälissä, Koitsanlahdessa, aivan Valtatie 6:n vieressä, puolen hehtaarin tontilla on ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen elämäntyö: yli 550 ihmisen kokoista betoniveistosta. Hahmot joogaavat, lukevat, tanssivat, puuhaavat arkisia askareita ja poseeraavat kuka missäkin asennossa. Kohde kiinnostaa myös kansainvälisesti. Amerikkalainen Condé Nast Traveler -lehti listasi Parikkalan patsaspuiston maailman pelottavimpien matkailukohteiden joukkoon, ja The Sun on pitänyt sitä yhtenä maailman karmivimmista turistinähtävyyksistä. Kalliokoski tuo vieraat mielellään visiitille patsaspuistoon, Parikkalaan totta kai.
