Sellunvalmistuksessa puuhake keitetään kemikaaleissa, jolloin kuituja sitova ligniini liukenee ja vapauttaa puhtaan selluloosan. Keiton jälkeen massa pestään, valkaistaan ja kuivataan paaleiksi. Vaikka valmistus perustuu jo 1870-luvulla kehitettyyn kemialliseen menetelmään, perinteiset sellutehtaat ovat teknologisen kehityksen ansiosta muuttuneet liki suljetussa kierrossa toimiviksi ja ylijäämäenergiaa tuottaviksi biotuotelaitoksiksi. Kati Chan kuvaa prosessiin kuuluvan talteenoton roolia:
”Yksinkertaistettuna siinä otetaan talteen sellunkeitossa käytetyt kemikaalit ja palautetaan ne takaisin prosessiin. Soodakattila on koko sellutehtaan sydän. Jos se ei toimi, koko tuotanto pysähtyy.”
Sellun valmistuksessa syntyvä mustalipeä poltetaan soodakattilassa. Se palauttaa kemikaalit takaisin käyttöön, ja samalla syntyy höyryä ja sähköä. Ne kattavat tehtaan energiatarpeen.
”Sivutuotteina tulee esimerkiksi mäntyöljyä ja tärpättiä”, Chan täydentää.
Kati Chanin työtä on varmistaa, että prosessi toimii tehokkaasti ja turvallisesti. Työtä ohjaa myös tavoitteellinen, ympäristövaatimusten mukainen päästöjen ja jätemäärän eli ympäristökuorman vähentäminen.
Monen toimen käyttöinsinööri
Siinä missä tehdas toimii ympäri vuorokauden seitsemän päivää viikossa, Kati Chan tekee toimistotyöaikaa. Työpäivän aluksi muodostetaan eri tehdasjärjestelmien kautta kokonaiskuva talteenoton tilanteesta. Tämän jälkeen kokoonnutaan tehtaan aamupalaveriin, jossa käydään läpi koko tehtaan tilanne. Joskus aamun tilannekatsaus tarkentaa koko päivän työsuunnitelmaa.
Käyttöinsinöörin työ on yhdistelmä analyysia, johtamista ja nopeaa reagointia. Päiviin kuuluu prosessin optimointia, tuotannon tukemista sekä talteenoton henkilöstön ja käynnissäpitoinsinöörien toiminnallista esihenkilötyötä.
”Selvitän myös talteenoton tuotantomenetyksiä sekä ympäristö- ja turvallisuuspoikkeamia ja huolehdin niiden jatkotoimenpiteistä”, hän kuvaa.
Kaikkeen ei ole valmista ohjetta
Tehdasympäristössä yllättävät häiriötilanteet ovat osa arkea, ja niissä korostuu kyky tehdä päätöksiä nopeasti.
”Jos tulee jokin häiriötilanne, pitää arvioida ripeästi, voidaanko tuotantoa jatkaa vai tarvitaanko laajempi korjaus. Kaikkeen ei ole valmista ohjetta”, Chan sanoo.
Juuri tämä tekee työstä kiinnostavaa.
”Tykkään haasteista ja siitä, että työssä oppii jatkuvasti uutta. Päivät eivät ole samanlaisia.”
Kun asiantuntijoiden osaaminen yhdistyy, se näkyy suoraan lopputuloksessa.
”Yhdessä me ne tuotannon pullonkaulatkin selvitämme”, Kati hymyilee.
Myös tuotantoennätyksiä juhlistetaan porukalla yhteisillä kakkukahveilla.
Pitkä historia, moderni tehdas
Kuusaansaaressa käynnistyi sulfiittiselluloosatehdas 1886 ja Kuusanniemessä sellun tuotanto alkoi 1964. Nykyään tehdas kuuluu maan moderneimpiin. Sen vuotuinen tuotantokapasiteetti on noin 870000 tonnia valkaistua koivu- ja havusellua. Tehdasintegraatti tuottaa sellun lisäksi paperia ja bioenergiaa. Energiasta valtaosa syntyy biopolttoaineista, ja tuotanto on omavaraista.
UPM Pulpin tutkimuksesta, kehityksestä ja teknologiasta vastaavalla Jyri Kylmälällä on 30 vuoden kokemus sellusta. Integraatin johtajana aiemmin työskennellyt Kylmälä avaa materiaalin mahdollisuuksia:
”Sellun ympärille kehitetään jatkuvasti uusia tuotteita ja sovelluksia”, hän sanoo ja jatkaa:
”Sellua löytyy arjesta yllättävän monesta paikasta: pehmopapereista pakkauksiin, tekstiileihin ja kosmetiikkaan. Pullomuoviakin voi tehdä puusta.”
Mitä enemmän fossiilisia materiaaleja korvaavia vaihtoehtoja etsitään, sitä merkittävämpi on sellun tulevaisuus.
Näkyvää työn jälkeä
Alan työt Kati Chan aloitti diplomityöntekijänä UPM:n Pohjois-Euroopan tutkimuskeskuksessa Lappeenrannassa. UPM:n tuotantolaitoksia ja tutkimustiimejä tukeva yksikkö kehittää kuituraaka-aineiden ja biopolttoaineiden valmistusprosesseja, tuottaa analyysipalveluita ja ratkoo teknisiä kysymyksiä. Diplomityössään Chan testasi ja vertaili sellukuituja vahvistavia kemiallisia menetelmiä ja hioi kuituominaisuuksia polymeerien ja pinnoitteiden avulla. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli sellun tutkimuksessa, josta ura eteni UPM Suomen sellutehtaiden tuotannon kehitys- ja projektitiimiin kehitysinsinööriksi. Työ tarjosi laajat verkostoitumismahdollisuudet eri tehtaiden henkilöstön kanssa ja tilaisuuden tutustua eri sellutehtaiden eroihin.
”Sen jälkeen siirryin käyttöinsinöörin töihin Kymin tehtaalle Kuusankoskelle”, kuvaa Chan, joka on ehtinyt opintojen jälkeen työskennellä alalla jo yhdeksän vuotta.
Kati Chanin työtehtäviin sisältyy myös kehityshankkeiden projektipäällikön vastuita. Hankkeet käynnistyvät prosessin kehittämisen tarpeesta tai arjessa ilmenevistä haasteista. Yhdessä etsitään ajotapa- tai laitemuutoksia tai muita ratkaisuja.
”Muutokset tehdään suoraan prosessiin pienin askelin”, tarkentaa Chan ja huomauttaa, että tarvittaessa hyödynnetään analyysipalveluita. Chan ja Kylmälä palaveeraavat kehittämisen tarpeista tarvittaessa.
Kehittämishankkeet sisältävät myös konseptointia, elinkaariarviointia, hankintaneuvotteluja, ympäristölupaprosessien koordinointia ja viranomaisyhteistyötä. Kehitystyöstä Kati Chan puhuu innostuneena:
”Me mietimme, miten tuotannon voisi tehdä kustannustehokkaammin. Kun testattu suunnitelma sitten toimii käytännössä, olemme onnistuneet. Sille pystyy myös laskemaan rahallisen arvon.”
Chanille tärkeää on oman työn vaikutuksen näkeminen käytännössä. Myös vastuu motivoi.
”Täällä luotetaan siihen, että osaan tehdä päätöksiä ja viedä asioita eteenpäin.”
Chan korostaa, että sellutehtaan työ vaatii tiimityötä, eikä kukaan pysty yksin hoitamaan kaikkea.
Koulussa kiinnosti kemia ja biologia
Alalle Chan päätyi kiinnostuksesta kemiaan, biologiaan ja tekniikkaan.
”Teknologia ja prosessit ovat kiinnostaneet aina”, hän kertoo. Aalto-yliopistosta Otaniemestä diplomi-insinööriksi valmistunut Chan kuvaa itseään analyyttiseksi ja loogiseksi. Alaa pohtiville nuorille hän antaa selkeän viestin:
”Ala tarjoaa paljon vaihtoehtoja. Kannattaa kokeilla. Kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi, tärkeintä on halu oppia ja tehdä töitä yhdessä muiden kanssa.”
Jyri Kylmälä muistuttaa, että monipuolisiin tehtäviin tarvitaan osaavia tekijöitä. Samalla kun selluinsinöörien koulutus on vähentynyt, maakuntaan on yhä vaikeampi saada alan osaajia. Töitä on myös kunnossapidossa ja tuotannossa.
Kylmälä itse kasvoi aikoinaan sellun keskellä. Koti oli 54120-postinumeroalueella eli Joutsenon Pulpilla ja isä työskenteli Joutseno-Pulp Oy:n sellutehtaan vuoromestarina. Lukiovuosina puunjalostus ei vielä suuremmin kiinnostanut, mutta armeijan jälkeen mieli muuttui. Teknisessä korkeakoulussa opintosuunnaksi valikoitui puunjalostus ja selluloosatekniikka.
”Vaikka olen ollut yhtiössä töissä 30 vuotta, uusia asioita tulee koko ajan, ja sehän tästä tekee mielenkiintoista”, summaa Kylmälä.
Vastapainona liike ja luonto
Kouvolaan kuuluva Kuusankoski tarjoaa yhdistelmän teollista perinnettä ja luonnonläheisyyttä. Kun työmatkat ovat lyhyitä, vapaa-aikaa jää enemmän.
Läheltä löytyviä harrastusmahdollisuuksia helsinkiläislähtöinen, Kuusankoskelle asettunut Chan käyttääkin mieluusti.
Töiden jälkeen Kati Chanin löytää crossfit-salilta Kouvolasta tai seudun asfalttiteiltä maantiepyörän satulasta. Crossfitin hän aloitti muutettuaan seudulle. Laji vei mennessään, ja nyt kalenterista löytyy neljät treenit viikossa. Fyysinen kehitys palkitsee.
”Teen tiettyä ohjattua, 12 viikon mittaista treeniohjelmaa, ja jokaisen ohjelman lopuksi testataan eri liikkeiden maksimeja. Muutoksen huomaa kehossa!”
Maantiepyöräilyharrastuksella on pitempi, vuodesta 2018 alkanut historia. Töiden jälkeen ehtii hyvin 40 kilometrin lenkille, ja viikonloppuisin kilometrejä kertyy enemmän. Pyöräily tuulettaa ajatuksia ja karistaa paineita.
”Kerran stressaantuneena puhuin ystävän kanssa puhelimessa sekä ennen lenkkiä että sen jälkeen. Jälkimmäisessä puhelussa hän totesi minun olevan kuin eri ihminen.”
Kilometrejä kertyy etenkin Käyrälammen ympäristön ja Utin suunnan hyväkuntoisilla asfalteilla. Vaikka Kati Chan onkin asunut Kuusaalla ja useamman vuoden, koluttavia kulmia riittää.
”Pitäisi enemmän vaan tutustua seutuun!”
Lähialueelta löytyy myös retkikohteena tunnettu Repoveden kansallispuisto.
”Myös Tykkimäki kannattaa muistaa”, hymyilee Jyri Kylmälä ja jatkaa:
”Suunnistukseenkin täällä on loistavat mahdollisuudet. Käyn itse iltarasteilla yli 30 kertaa kesässä.”
