Vuotuiset vaihtelut hakkuumäärissä ovat suuria ja metsänomistajien myyntihalukkuuteen ovat vaikuttaneet eniten viime vuosien korkealla tasolla oleva puunhinta sekä metsätuhot ja niiden välttäminen hakkuilla. Esimerkiksi syyskuussa 2025 Metsäkeskukseen saapuneet metsänkäyttöilmoitukset vähenivät kolmanneksen aiempiin vuosiin verrattuna, kun hintaodotukset eivät kohdanneet.
Metsienkäyttöön tulisi ensisijaisesti vaikuttaa informaatio-ohjauksen keinoin. Metsänomistajien ja metsäammattilaisten käyttöön on laadittu verkosta helposti löytyvät Metsänhoidon suositukset, joiden avulla omistajien hyvin monenlaiset tavoitteet voidaan ottaa huomioon.
Metsien kasvua ja hiilensidontaa voidaan lisätä nykyisestään tehostamalla metsänuudistamisen laatua, lannoituksilla sekä välttämällä liian voimakkaita harvennuksia ja metsien uudistamista hyvin nuorina. Uudistamistapaan, maanmuokkauksen laatuun ja jalostettujen siementen tai taimien käyttöön tulee panostaa harvennuksiin ja uudistushakkuisiin keskittyvissä menetelmissä.
Osa metsistä uudistetaan aiemmin kuin metsänhoidon suosituksissa ohjeistetaan. Puuston kasvu on oleellisesti nopeutunut, joten metsänhoidon suosituksissa uudistamisläpimittoja voitaisiin perustellusti kasvattaa. Aiemmassa metsälaissa määritettyihin uudistamisen minimiläpimittoihin tai -ikiin ei ole kuitenkaan tarvetta. Metsäkeskuksen metsävaratietojen mukaan nuorten kasvatusmetsien osuus uudistamisalasta on ollut viime vuosina vain kaksi prosenttia.
Luonnonvarakeskuksen kasvihuonekaasuinventaarioon tuottamien tietojen mukaan maaperän ja erityisesti ojitettujen turvemaiden päästöt ovat lisääntyneet. Maaperän hiilinielujen vähentymiseen ovat vaikuttanut muun muassa ilmaston lämpenemisestä johtuva turpeen hajoaminen, puuston ikääntymisestä johtuva kasvun taittuminen ja luonnonpoistuman lisääntyminen. Tutkimusprofessori Ilkka Leinonen on toistuvasti tuonut esille, että hiilinielujen taittuminen Suomen metsissä on luonnollinen ja väistämätön prosessi. Hakkuiden vähentäminen ei ole ratkaisu ilmastokestävyyteen. Ratkaisu on fossiilisten raaka-aineiden käytöstä irtautuminen.
Avohakkuiden hallittu rajoittaminen toisi ilmastohyötyjä ainoastaan rehevillä turvemailla. Sielläkin avohakkuiden tulisi olla sallittuja metsänomistajien taloudellisten tarpeiden vuoksi. Myös rehevillä turvemailla puuston kasvun ja puuston terveyden säilyminen edellyttää myös avohakkuiden säilyttämistä hakkuuvaihtojen joukossa.
Hakkuiden sääntely oleellisesti nykyistä tiukemmin voi johtaa harkitsemattomiin päätöksiin. Metsänomistajien ja yrittäjien luottamus jatkuvuuteen tulee säilyttää. Talousmetsien monipuolisesta käytöstä hyötyvät omistajien ja yhteiskunnan lisäksi myös ympäristö.
Markku Remes
Johtava metsänhoidon asiantuntija, Suomen metsäkeskus
