Eduskuntavaalit ovat muutaman viikon päässä, ja ilmassa leijuu voimakkaita vaatimuksia kotimaisen puun käytön vähentämiseksi. Eräät tahot ovat ehdottaneet yksittäisille vuosille tiukkoja nielutavoitteita ja hakkuiden rajoittamista tai puun käytölle maksua riippuen lopputuotteen hiilivarastosta. Rajoitusten ehdottajista kukaan ei tuo esiin toimien vaikutuksia globaaliin ilmastoon, metsäteollisuuden tuotantoon, aluetalouteen, työllisyyteen tai vientituloihin. Niistä puhuvat leimataan helposti ympäristövastaisiksi eurojen tuijottajiksi.
Selvää on, että nielumuutoksia on tarkasteltava entistä huolellisemmin. Vuoden 2021 nielujen pieneneminen johtui pääasiassa kolmesta tekijästä: metsien kasvun heikkenemisestä, korkeammista hakkuista verrattuna vuoteen 2020 sekä laskentamenetelmän muutoksesta ojitetuilla turvemailla.
Metsien kasvu on uusimman valtakunnan metsien inventoinnin mukaan 103,5 miljoonaa m3, mikä on 4,5 miljoonaa m3 edellistä inventointia alhaisempi. Pohjois-Suomessa ikääntyvät mäntymetsät ovat siirtyneet hitaamman kasvun luokkaan. Tällä ikärakenteella metsien kasvu voi lähivuosina edelleen alentua, mikä ei lupaa hyvää. Lisäksi luonto puuttui peliin, eli vuosille 2018–2020 osui kolme heikkoa kasvukautta: kuivuus vaivasi etelässä, ja pohjoisessa mänty käytti voimavaroja käpytuotantoon. Myös Ruotsissa ja Norjassa kasvu laski samoihin aikoihin. Kasvukauden kuivuus oli naapurimaissakin iso tekijä.
Kolmas merkittävä tekijä oli laskentamenetelmän muutos, mikä johti metsämaan ojitettujen turvemaiden päästöjen kasvuun lähes 5 Mt CO2:lla. Näihin laskentamuutoksiin on varauduttava myös jatkossa, kun mittausmenetelmät kehittyvät ja yhä tarkempaa tietoa esimerkiksi maaperän päästöistä saadaan. Laskentamuutokset eivät tietenkään vaikuta siihen, mitä luonnossa tapahtuu, mutta vaikutukset nielulukuihin voivat olla suuriakin.
Talouden elvyttyä koronavuoden jälkeen hakkuut kasvoivat vuonna 2021 11 prosenttia 76 miljoonaan m3:iin. Tulevien vuosien hakkuumääriä kukaan ei tiedä. Puunjalostuksen tarpeet riippuvat globaaleista markkinoista. Energiapuun tarve puolestaan riippuu talvien kylmyydestä ja siitä kuinka nopeasti puunpolttoa korvaavat ratkaisut kuten maalämmön, ilmalämpöpumppujen ja hukkalämmön hyödyntäminen etenevät.
Uskallan kuitenkin sanoa, että nyt tulisi puun käytön rajoitusten sijaan panostaa metsien pitkän ajan elinvoimaan ja kasvuun. Metsien hyvällä hoidolla olemme tuplanneet metsiemme kasvun 1950-luvun heikosta tilasta. Kasvun lisääminen nykyisestä 103,5 miljoonasta m3:stä ei ole helppoa, mutta siihen on panostettava. Meillä on arvioiden mukaan yli 800000 ha ensiharvennus- ja 600000 ha taimikonhoitorästejä, ja tuhannet suometsähehtaarit tarvitsevat kipeästi tuhkalannoitusta.
Hoitotoimet eivät tuo pikavoittoja kasvuun ja nieluihin, mutta turvaavat niitä pitkällä aikajänteellä. Samaan aikaan metsät on uudistettava rivakasti päätehakkuun jälkeen ja käyttäen jalostettua siemen- ja taimiaineistoa. Jalostettu aineisto mahdollistaa metsien paremman kasvun ja sopeutumisen tulevaisuuden ilmastoon. Aktiivinen ja oikeaan aikaan toteutettu metsänhoito siis kunniaan!
Karoliina Niemi
Metsäjohtaja
Metsäteollisuus ry
