Kun Most Kaniz Moriam tuli Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakouluun tekemään maisterintutkintoa vuonna 2015, hänellä oli jo maisterintutkinto kemiasta kotimaastaan Bangladeshista.
– Bangladesh on maailman toiseksi suurin valmisvaatteiden vientimaaa, mutta tekstiiliteollisuuden ympäristöstandardeissa olisi parantamisen varaa. Suomessa taas on alettu tutkia, miten metsäteollisuus taipuisi ympäristöystävällisempään selluloosapohjaiseen tekstiilituotantoon. Halusin oppia lisää selluloosasta, joten valitsin Fiber and Polymer Engineering -maisteriohjelman. Puolisoni oli Suomessa jo valmiiksi, joten valinta oli siksikin helppo, hän sanoo.
Viime kesänä väitellyt Moriam teki väitöstutkimuksensa osana professori Herbert Sixtan vetämää Ioncell projektia, jossa on kehitetty ympäristöystävällisiä, selluloosapohjaisia tekstiilikuituja. Ioncell-menetelmä perustuu selluloosaa liuottavaan ioniseen nesteeseen ja kuidun valmistamiseen ilmarakokehruumenetelmän avulla. Moriam kehitti Ioncell-kuitujen funktionaalisuutta, jotta niillä voitaisiin korvata synteettisiä kuituja esimerkiksi urheilu- ja työvaatteissa. Tuloksena olivat erikoisluja Ioncell-kuitu sekä vettähylkivä selluloosapohjainen tekstiilikuitu, jonka vettähylkivät ominaisuudet saatiin aikaiseksi lisäämällä liuokseen kasviperäisiä, luonnostaan vettähylkiviä aineita.
Huipputeknologiaa, jota ei löydä Euroopasta
Nyt Most Kaniz Moriam on lähdössä PI:n postdoc-stipendiaattina jatkamaan tutkimustyötään huippuyliopistoon Yhdysvaltoihin, Massachusetts Institute of Technologyyn.
Kolmivuotisessa projektissa hän keskittyy selluloosapohjaisten tekstiilikuitujen kierrätettävyyteen.
– Ioncell-teknologiassa kierrätyskuidut liuotetaan ja muodostetaan uudestaan kuiduiksi, ja kuitujen tulisi kestää tämä katkeamatta. Kierrätyksen tehostamiseksi onkin keskeistä tutkia selluloosasekoitteiden viskoelastisia ominaisuuksia liuoksissa, hän selittää.
Ioncell-teknologialla pystytään tuottamaan laadukasta tekstiilimateriaalia kierrätyskuiduista, mutta suurempaa mittakaavaa varten tarvitaan lisää ymmärrystä erityyppisten kierrätystekstiilien viskoelastisista ominaisuuksista.
– Vain noin prosentti maailman tekstiilijätteestä päätyy tällä hetkellä kierrätykseen. Haluaisin parantaa tekstiilikierrätyksen tehokkuutta Ioncell-teknologian avulla, mutta tutkimuksesta on hyötyä myös muita menetelmiä käyttäville selluloosapohjaisia tekstiilejä kierrättäville yrityksille.
Moriam tulee MIT:ssä työskentelemään maailman johtavan reologin, professori Gareth McKinleyn valvonnassa. Liuoksen viskoelastisia ominaisuuksia voidaan tutkia edistyneiden reologisten mittausten avulla, ja MIT:stä löytyy tätä varten huipputeknologiaa ja asiantuntemusta, jota Euroopasta tällä hetkellä puuttuu.
– Olen todella innoissani tästä mahdollisuudesta. Uskon, että oppimani tiedot ja taidot tulevat hyödyttämään tekstiilinkierrätystä Euroopassa.
Suomella on paikka sydämessä
Moriam odottaa MIT-jakson alkamista, vaikka onkin jo aloittanut tutkimuksensa Aalto-yliopistossa.
– Koska työskentelen Ioncellin parissa, teen jatkossakin yhteistyötä Aalto-yliopiston professori Michael Hummelin kanssa, mutta 95 työstäni tulee tapahtumaan MIT:ssä.
MIT:ssä hänet on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi.
– Kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja avuliaita. Uskon myös sopeutuvani hyvin amerikkalaiseen työkulttuuriin – en pelkää kovaa työtä.
Yhdysvaltoihin lähtee koko perhe, sillä hänen miehensä työskentelee samaan aikaan Harvardin yliopistossa. Kolmen vuoden jälkeen he aikovat palata Suomeen.
– Suomella on erityinen paikka sydämessäni. Olen Suomen kansalainen ja poikanikin on syntynyt täällä. Uskon myös, että opin MIT:ssä paljon sellaista, mistä on hyötyä suomalaiselle taloudelle ja yhteiskunnalle.
Moriam haluaakin kiittää Puunjalostusinsinöörit ry:tä stipendistään, joka kattaa hänen työstään vuoden. – Olen hyvin otettu ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta, hän sanoo.
