Kun PI vuonna 2024 täytti 110 vuotta, päätti PI:n hallitus nimittää historiatoimikunnan ja lähteä tekemään kirjaa Aleks. Lampénista Suomen Paperi-insinöörien Yhdistyksen, nykyisen Puunjalostusinsinöörit ry:n perustajajäsenestä ja ensimmäisestä puheenjohtajasta.
– Lampén on jäänyt meriitteihinsä nähden tuntemattomaksi, jopa unohdetuksi johtajaksi. Kirjassa haluttiin etsiä vastauksia siihen, miksi näin kävi. Myös Lampénin persoonasta haluttiin tietoja, ylipäätään kuva vaikutusvaltaisesta henkilöstä, jolle Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulussa on omistettu neuvotteluhuone. Haluttiin kirja, jonka insinööri jaksaa lukea, kertoi aloituspuheenvuorossaan Lampén-rahaston stipendiaattina aikanaan ollut PI:n toimitusjohtaja Antti Lindqvist.
– Tavoitteet saavutettiin ja meillä on valmiina erittäin ansiokas ja onnistunut teos.
Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun dekaani Kristiina Kruus kertoi omassa puheenvuorossaan Aleks. Lampénin ja hänen vaimonsa Lucie Lampénin merkittävästä jäljestä ja perinnöstä.
– He testamenttasivat suuren osan omaisuudestaan silloisen TKK:n kemiantekniikan osastolle. Vuosittain myönnämme Lampénin nimeä kantavasta säätiöstä 30 kannustusapurahaa opiskelijoille. Lampénin tarina on osoitus siitä, miten määrätietoisuus, lahjakkuus ja sinnikkyys voivat viedä eteenpäin elämässä, vaikka lähtökohdat olisivat vaatimattomat.
Utelias ja periksiantamaton innovaattori
Lahjakas Aleks. Lampén -kirjan kirjoittajat toimittaja Heikki Kähkönen ja dosentti, FT, Jyrki Paaskoski ovat molemmat punkaharjulaisia kuten Lampénkin oli. Lampénin he tiesivät ennestään, mutta mystiseksi henkilöksi hän oli jäänyt.
Projektin kuluessa kirjoittajat löysivät hyvin lahjakkaan ihmisen, joka ehti elämässään olla monessa mukana, niin toimitusjohtajana, yrittäjänä, keksijänä, poliitikkona kuin puolustusministerinäkin.
– Lampénia vei eteenpäin uteliaisuus, tiedonjano ja halu ymmärtää asioita laajasti. Helsingin Reaalilyseon ja Polyteekin ilmapiirit olivat 1800–1900-lukujen taitteessa innostavat. Haluttiin
ratkaista ongelmia, katsoa tulevaisuuteen ja ymmärrettiin, että kemia on tärkeää. Lampén heittäytyi siihen mukaan. Vaikka hänen lähtökohtansa olivat vaatimattomat, on hänen omin eväin ponnistamisensa käsittämättömän suurta, toteaa Paaskoski.
Kähköseen vaikutuksen teki Lampénin monialaisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja humanismi.
– Hän oli mesenaatti, tuki taitelijoita ja kun hän kuoli, perustettiin muistorahasto Punkaharjun köyhille. Hän halusi tehdä hyvää yhteisölleen. Mutta oli hän äkkivääräkin, teki välillä nopeita ja kovia päätöksiä.
Mitä nykyiset nuoret puunjalostajat voivat oppia Lampénista?
– Lampén oli periksiantamaton. Hän harjoitti soveltavaa tutkimusta ja teki testejä laboratoriossaan yrityksen ja erehdyksen kautta niin kauan, että pääsi maaliin. Siitä nykyajan nuori insinööri voisi ottaa oppia; jos ei asia heti onnistu, ei pidä jäädä murehtimaan vaan jatkaa sinnikkäästi eteenpäin.
– Lampén tarkkaili ympäristöään, katsoi mitä maailmassa tapahtui. Hän oli kiinnostunut yhteiskunnasta ja otti osaa. Lampénista voisi ottaa sen opin, että kuplasta on tultava ulos, on ymmärrettävä isompia kuvia, ei vain omaa alaansa. Silloin pystyy soveltamaan asioita käytäntöön, Kähkönen sanoo.
