Itävaltalainen kemisti Michael Hummel oli juuri väitellyt tohtoriksi kotikaupunkinsa Innsbruckin yliopistossa, kun professori Herbert Sixta keräsi Future Biorefinery -hankkeeseen liittyvää
tutkimusryhmää kehittämään myöhemmin Ioncellinä tunnettua teknologiaa entistä ekologisempien tekstiilien valmistamiseksi selluloosasta. Sixtalla oli yhteyksiä Innsbruckiin, ja Hummel ajatteli, että voisi lähteä Suomeen vuodeksi tai pariksi.
”Hanke oli juuri saanut rahoituksen, eikä tutkimusinfraa ollut. Ensimmäinen tehtäväni oli miettiä, minkälaisen laitteiston tarvitsisimme, ja aloin suunnitella sitä valmistajien kanssa. Meni puolitoista vuotta ennen kuin laite oli valmis, joten halusin vielä jatkaa”, hän sanoo.
Sen jälkeen työ jatkui epäonnistumisten sarjalla yli kaksi vuotta.
”En halunnut luovuttaa, koska tuntui että olimme lähellä ratkaisua, jolloin joku muu olisi korjannut työn hedelmät. Kun läpimurto sitten saavutettiin, en tietenkään halunnut enää lähteä.”
Onnea oli matkassa, sillä viiden vuoden rahoitus antoi riittävästi aikaa ja läpimurto tuli vajaan vuoden ennen sen päättymistä, mikä varmisti rahoituksen jatkoprojekteille.
”Sanonkin usein, että menestys vaatii paitsi kovaa työtä ja omistautumista, myös himpun verran onnea.”
Vaikka Hummelin työ on jatkunut saman teknologian parissa, onnistuminen oli käännekohta, joka toi valtavasti nostetta. Sen jälkeenkin hän on saanut hyvin rahoitusta – esimerkiksi Euroopan tutkimusneuvoston 1,5 miljoonan euron apuraha siivitti hänen etenemistään akateemisella uralla.
”Onnistumisprosenttini ei ole keskimääräistä parempi, vaan jokaista onnistumista kohden on kymmenkertaisesti hylättyjä hakemuksia. Kannattaa kuitenkin satsata kirjoitus- ja esiintymistaitoihin. Vaikka olisi alallaan miten lahjakas tahansa, kukaan ei huomaa sitä, jos ei osaa kommunikoida.”
Hummel palasi Ioncell-läpimurron jälkeen vielä osa-aikaisesti Itävaltaan, mutta valitsi sitten Suomen.
”Tutkimusaihe Aallossa oli mielenkiintoisempi, ja nautin täällä avoimesta työkulttuurista ja edistyksellisestä ilmapiiristä.”
Tällä hetkellä Hummel toimii professorina biotuotteiden ja biotekniikan laitoksella sekä vuonna 2021 perustetun Bioinnovaatiokeskuksen johtajana.
”Uskon, että innovaatioita voi syntyä siellä, missä toiminta on aidosti tieteidenvälistä. Kansainvälisyyskin auttaa – taustoiltaan erilaisilla ihmisillä on aina hieman erilainen näkökulma.”
Michael Hummel
– Professori, Aalto-yliopiston bioinnovaatiokeskuksen johtaja
– Koulutus: Filosofian tohtori (kemia), Innsbruckin yliopisto
– Harrastukset: Pitää huolta kunnostaan kuntosalilla, muuten 2- ja 4-vuotiaat lapset varmistavat, ettei harrastuksille liikene
aikaa.
– Erikoista: Perheen arkeen mahtuu neljä kieltä: englanti, saksa, ruotsi ja suomi, sillä puoliso on suomenruotsalainen, keskinäinen
kieli on englanti, lasten kanssa kumpikin puhuu äidinkieltään ja lapset puhuvat myös suomea.
– Motto: Aika on arvokkain hyödykkeemme, joten sitä tulisi käyttää viisaasti.
