Metsäteollisuudenkin kohdalla lähitulevaisuus näyttää, miten sivuvirtojen hyödyntämiseen ja vetytalouteen liittyvät hankkeet kehittyvät. Esimerkiksi hiilidioksidi näyttäytyy jo tuotannollisena sivuvirtana.
Kehitys kohti vetytaloutta alkoi hallituksen esittelemästä Suomen hiilineutraaliustavoitteesta vuodelle 2035.
”Alkujaan kehitystyön taustalla olivat juuri teollisuuden eri toimialat hiilineutraaliuteen johtavine tiekarttoineen. Kyse oli tuolloin pitkälti hiilidioksidipäästöistä ja niiden vähentämispyrkimyksistä. Esimerkiksi Power-to-X-hankkeet (P2X) tulivat kuvaan mukaan vasta vähän myöhemmin”, ABB:n Simo Säynevirta kuvaa.
Työtä edistämään perustettiin vuonna 2021 kansallinen vetyklusteri – sen tavoite oli vauhdittaa vihreän vetytalouden ja yritysten kilpailukyvyn kehittymistä. Yhteistyötä tarvitaan, sillä siirtymä vetytalouteen tarkoittaa suuria investointeja ja vetytaloudelle suotuisaa toimintaympäristöä.
Säynevirta toimi aluksi vetyklusterin ohjausryhmän jäsenenä. Helmikuussa 2023 hän aloitti klusterin puheenjohtajana. Ajatus vetytalouteen siirtymisestä sai lisäimua myös alkuvuodesta 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
”Energiamarkkina kääntyi nopeasti päälaelleen Venäjän fossiilienergian poistuttua valikoimasta.”
Hiilidioksidi on uusi raaka-aine
Säynevirran mukaan metsäteollisuudenkin kohdalla lähitulevaisuus näyttää, miten vetytalouteen liittyvät hankkeet kehittyvät. Esimerkiksi tuore tieto Metsä Groupin ja Fortumin yhteisestä selvitystyöstä hiilidioksidin talteen ottamiseksi sellutehtaiden piipuista osoittaa ainakin sen, että metsäteollisuudella on nyt hiilidioksidissa käytössään uusi raaka-aine, joka voi osoittautua hyvin arvokkaaksi.
”Sivuvirtojen uudenlaista hyötykäyttöä ajatellen esim. UPM jalostaa Lappeenrannan biojalostamossaan mäntyöljyä biodieseliksi. Metsä Group puolestaan jalostaa biotuotetehtaidensa sivuvirtoja. Hiilidioksidin talteenotto on tälle metsäteollisuuden tuotannollisten sivuvirtojen jalostukselle suoraa jatkoa. Enkä usko, että hanke jää vain hiilidioksidin talteenottoon tai varastointiin. Mutta yritysten välisistä sopimuksista ja yhteistyökuvioista on toki lopulta kiinni se, mikä taho hiilidioksidia sitten jalostaa eteenpäin valmiiksi vetytalouden mukaisiksi tuotteiksi, vaikkapa liikennekäyttöön sopivaksi synteettiseksi metaaniksi.”
Metsäteollisuus on kuitenkin uuden edessä – siinä missä muutkin teollisuuden toimialat.
”Metsäteollisuutta ajatellen kiinnostavuus tulee toki sen käyttämistä uusiutuvista raaka-aineista ja uusista P2X-teknologiosta, jotka mahdollistavat uudet tavat tuottaa uusiutuvalla sähköllä synteettisiä polttoaineita. Metsäteollisuuden raaka-aine on aina ollut metsäperäinen biomassa, energiaa on tuotettu tuotantoprosessien sivutuotteena. Nyt tilanne voi olla muuttumassa.”
Myös Stora Enson harjoittaman ligniinin jalostuksen akkumateriaaliksi Kotkan Sunilan pilottilaitoksessa voi Säynevirran mukaan nähdä mutkan kautta vetytalouteen limittyvänä hankkeena.
”Maailma sähköistyy ja uusiutuvasti tuotetun energian varastointitarpeet kasvavat. Sitä taustaa vasten katsottuna uudet akkumateriaalit voidaan liittää energian varastointitarpeen kasvun kautta myös vetytalouden kannalta tärkeisiin kysymyksiin.”
Sähköä uuteen muotoon
Palataanpa vielä kansallisen vetyklusterin perustamiseen vuonna 2021. Yritykset ja julkisen puolen toimijat yhdistävänä siltana se pyrkii auttamaan Suomen siirtymistä vetytalouteen. Vetyklusterin nimissä ja yritysten välisellä yhteistyöllä lähdettiin tuolloin edistämään myös ABB:lle hyvin tärkeitä P2X-hankkeita.
Varsinaisena leipätyönään Simo Säynevirta johtaa tällä hetkellä Suomen ABB:n Green Electrification 2035 -veturihankkeen ekosysteemiyhteistyötä.
Vetytalouden kannalta olennaista P2X-teknologiaa voidaan soveltaa synteettisten, fossiilisia korvaavien polttoaineiden valmistukseen. Raaka-aineiksi tarvitaan hiilidioksidia tai typpeä ilmasta ja vetyä vedestä. Valmistusprosessi on päästötön, kun käytetty energia on puhdasta: uusiutuvaa vesi-, aurinko- tai tuulisähköä tai ydinvoimaa. Vihreää sähköä käytettäessä sana ”vihreä” sopii laitettavaksi myös vetytuotannon eteen.
Puhdasta sähköä käyttävillä elektrolyysereillä hajotetaan vesimolekyylejä vedyksi ja hapeksi – näin tuotetulla vedyllä voidaan muuttaa sähkö varastoitavaan ja uudelleen käytettävään muotoon. Lopputuotteet, kuten metaani, metanoli, dimenyylieetteri ja ammoniakki ovat polttoaineita, joita voidaan hyödyntää myös raaka-aineina kemianteollisuudessa.
Uusiutuvien ja päästöttömien energialähteiden käyttö, joka Suomessa liittyy erityisesti nopeasti kasvatettavaan tuulivoimakapasiteettiin, on olennainen osa koko vihreän vedyn tuotantoyhtälöä. Vesimolekyylien hajottaminen vedyksi ja hapeksi vie paljon energiaa, joten vetytaloushankkeiden kannattavuuden kannalta olennaista on, että työssä käytettävä uusiutuva energia on suhteellisen edullista.
Vedyn suurvalta nimeltä Suomi
Viimeisimpään muotoonsa Suomen vetytalouden tavoite tarkentui, kun Suomesta ryhdyttiin helmikuussa 2023 tekemään valtioneuvoston periaatepäätöksellä Euroopan vetytalouden suurvaltaa. Periaatepäätöksen mukaan Suomen olisi mahdollista tuottaa jopa 10 prosenttia EU:n päästöttömästä vedystä vuoteen 2030 mennessä. Se tarkoittaisi Suomelle noin miljoonan tonnin tuotantoa.
Valtio on monessa mielessä vetytalouden mahdollistaja. Kun lainsäädäntö on kohdallaan ja toimintaympäristö kannustaa investoimaan, syntyvät tuotantolaitokset markkinaehtoisesti. Valtiollista vety-yhtiötä sen sijaan ei tarvita. Valtion rooliin sopii parhaiten kehityksen vauhdittaminen osallistumalla riskien jakamiseen, erityisesti tutkimusta, tuotekehitystä ja investointeja tukemalla.
Säynevirran mukaan periaatepäätöksellä on tosiasiallistakin merkitystä. Julistautuminen vetytalouden suurvallaksi auttoi.
”On hyvä, että tavoite sanotaan ääneen, sillä se kirittää kansallisia toimijoita. Saamme nyt myös jatkuvasti yhteydenottoja ulkomailta asian tiimoilta.”
