Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom huomauttaa, että metsäteollisuus pyrkii ensisijaisesti irtautumaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä omissa tuotantoprosesseissaan. Tuotantolaitosten oma energiatuotanto onkin jo lähes täysin uusiutuvaa energiaa.
”Uusiutuvan energian tuotanto ei ole metsäteollisuuden varsinainen tehtävä. Ensisijaista on tehdä haluttuja tuotteita ja saada tuotantoprosessimme päästöttömiksi. Näin vastaamme ilmastotiekartassamme asetettuihin tavoitteisiin. Fossiilienergiasta aiheutuvat päästömme ovat jo hyvin pienet. Tervehdin toki lämmöllä kaikkea muutakin Suomessa tuotettavaa uusiutuvaa energiaa, kustannustehokkaasti tuotetusta tuulivoimasta esimerkiksi geotermiseen lämpöön.”
”Metsän ikuinen luuppi”
Metsäteollisuuden näkökulmasta olennaista on, että puubiomassan käytöllä parannetaan sekä materiaalien että energian omavaraisuutta. Tuotannossa koko puu hyödynnetään kiertotalousajattelun mukaisesti ja huoltovarmuutta tukien. Uusiutuvan energian suuret tuotantomäärät mahdollistavat energian myymisen myös lämpönä paikallisiin kaukolämpöverkkoihin sekä sähkönä valtakunnan verkkoon.
Metsäteollisuus ry:n päästökauppa- ja ilmastoasiantuntija Heikki Vierimaa näyttää kalvolta metsän ”ikuista luuppia”. Metsän kiertoaika on pitkä ja puusta jalostetaan kaikki, mikä pystytään. Lähtökohta on, ettei puunrungosta jää käyttämättä mitään. Kuitupuu jalostetaan muun muassa pakkauksiin ja papereihin, tukkipuu puurakentamiseen ja huonekaluihin. Kuoret, oksat ja teollisuusprosessien bioliemet ovat puolestaan kaikki jalostettavissa uusiutuvaksi bioenergiaksi.
Moneen tarpeeseen käytettävä puu tuo globaaleja ilmastohyötyjä muun muassa korvaamalla fossiilisia raaka-aineita sisältäviä tuotteita, kuten muoveja. Puurakenteisiin sitoutuu myös huomattavasti ilmassa olevaa hiilidioksidia. Pitkällä aikavälillä on kyse myös hyvän metsänhoidon ylläpitämistä metsänieluista.
Vienti on parasta ilmastotyötä
Ahti Fagerblom korostaa tärkeimpänä sitä, että yhteiskunta kokonaisuudessaan toimii. Näin metsäteollisuuskin tuo töitä ja tuloja, joilla muun muassa ilmastotoimia rahoitetaan.
”Vientituotteiden kautta tehdään myös parasta ilmastotyötä. Kun puunjalostustuotanto menestyy hyvin, niin se auttaa irtautumaan fossiilitaloudesta.”
Heikki Vierimaan mukaan tärkeintä on se, että metsäteollisuus pystyy toimimaan myös nykyisissä oloissa. Hän viittaa erityisesti Venäjän ”energia-aseen” aiheuttamaan kriisiin, joka näkyy sekä energiaan että muuhunkin huoltovarmuuteen liittyvissä asioissa. Taustalla vaikuttaa myös energiantuotannon murros – uusiutuvasti tuotetun energian määrä on jatkuvasti kasvussa ja fossiilienergian laskussa. Vihreä siirtymä on kuitenkin viivästymässä, sillä Venäjän hyökkäys Ukrainaan on laittanut koko EU:n energiapoliittisen pakan uuteen jakoon.
”Suomi on jo käytännössä irronnut venäläisen fossiilienergian käytöstä. Myös energiapuun tuonti Venäjältä on loppunut.”
Metsistä kerättävä energiapuu, eli latvuksista, kannoista sekä ohuista rankapuista tehtävä metsähake on kuitenkin tällä hetkellä EU:ssa kestävyyskeskustelun alla. Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta jopa kyseenalaisti metsäenergian uusiutuvuuden.
”Olisi järjenvastaista, mikäli bioenergia ei enää sopisi kestävyyden raameihin”, Vierimaa pohtii.
Metsähake on uusiutuvan energiantuotannon kasvattamisen kannalta merkittävä raaka-aine, sillä metsäteollisuuden sivutuotteista tuotettu energiamäärä pysynee jatkossa lähes ennallaan. Metsähakkeen käytön kasvu lämpö- ja voimalaitoksissa muodostaa merkittävän osan puuenergian ja uusiutuvan energian lisäyksestä Suomessa.
Fagerblomin mukaan tuore metsähakekysymyskin on esimerkki siitä, miten Brysselissä yhä mennään osin mystisten mielikuvien varassa.
”Välillä olemme hyvisten puolella, sitten taas emme. Kestävyyden vaalimisen perusidea on hyvä mutta mikromanageeraus tuo siihen sumeutta. Minullekin on Brysselissä sanottu usein, että tehän poltatte metsänne. Suomeen tehdyn metsävierailun jälkeen ääni kellossa on jo toinen. Taisi olla väärinkäsitys, kritisoijat sanovat nähdessään, miten täällä toimitaan.”
Suomi on energiatehokkuuden suurvalta
Suomi ylitti kirkkaasti EU:n energiatehokkuusdirektiivin pohjalta asetetun sitovan energiansäästövelvoitteensa kaudella 2014–2020. Vapaaehtoisuuteen perustuvalla energiatehokkuusohjelmalla saavutettu energiansäästö oli vuoden 2020 lopussa yli 85 prosenttia kansallista velvoitetta suurempi. Meneillään oleva sopimuskausi kestää vuoteen 2026.
”Toki energiankäytön trimmaamista riittää teollisuudessakin myös tästä eteenpäin. Erityisesti nyt, kun energia on kriisin vuoksi niin kallista. Vapaaehtoisuus energiatehokkuuden parantamisessa on nähty hyvänä tapana noudattaa EU:n energiatehokkuusdirektiiviä. Ja se toimii hyvin, kuten tuloksistakin näkyy”, Vierimaa huomauttaa.
Myös Fagerblomin mukaan nykykäytäntö on fiksu.
– Energiatehokkuuden parantamisvaatimusten vieminen lakiin tekisi asioista hyvin hankalia ja toimenpiteistä yksityiskohtaisia. Vapaaehtoisuus toimii paremmin.
Olennaista on tehdä entistä fiksummin ja saada käytetystä energiasta kaikki hyöty irti eikä niinkään vähentää energiankulutusta.
”EU:ssa katsotaan energiatehokkuutta herkästi terawatteina. Tällöin mietitään kuitenkin heti vain energiankulutusta, joka ei ole sama asia kuin energiatehokkuus. Se on sama, kun katsottaisiin että katumaasturi on parempi kuin bussi, sillä se vie vähemmän polttoainetta. Bussiin mahtuu kerralla kuitenkin kymmeniä ihmisiä, maasturiin vain muutama”, Fagerblom havainnollistaa.
Teksti Jaakko Liikanen
Kuvat Shutterstock ja Veikko Somerpuro
