Arnevi Rautanen muutti muutama vuosi sitten perheineen Helsingistä Joroisiin ja otti hoitaakseen tätinsä maatilan. Pakettiin kuului myös metsää, joka on alkanut näyttäytyä entiselle kaupunkilaiselle aivan uudella tavalla.
– Aiemmin koin metsän rauhoittavana ja mukavana retkeilykohteena, mutta nyt suhtaudun siihen analyyttisemmin: huomioin puuston iän, rakenteen ja laadun sekä ajattelen sen taloudellista elinkaarta ja siihen liittyviä päätöksiä.
Rautasen metsässä oli jo tädin ajoilta useita metsälain kymppikohteita, joiden sopimuksia hän jatkoi sellaisinaan.
– Olemme kartoittaneet myös uusia mahdollisia ympäristötukikohteita, jotka haluamme jättää talousmetsän ulkopuolelle, Rautanen kertoo.
Hän pitää metsänhoidossa tärkeänä, että kaikki toimet tehdään harkiten ja vaihtoehtoja punniten. Rautasen päätöksissä luontoarvoille annetaan suuri painoarvo.
– Edelliseltä sukupolvelta on periytynyt vahvasti ajatus vaalia yksittäisiä vanhoja puita. Isoisäni on jättänyt hakkuiden ulkopuolelle ikivanhoja mäntyjä ja kuusia, ja nämä yksilöt varmasti jäävät pystyyn myös meidän jälkeemme, Rautanen sanoo.
Arvokkaita luontoalueita unohdetuissa metsissä
Kaikkiaan 75 prosenttia metsistä vaihtaa omistajaa saman perheen sisällä joko perintönä, metsäkauppoina tai lahjoituksina.
Metsätilarakenteen asiantuntija Esa Lappalainen Metsäkeskuksesta auttaa metsätilallisia sukupolvenvaihdoksissa ja kuolinpesien järjestelyssä.
– On järkevää siirtää metsäomistuksia jälkipolville aktiivisessa sukupolvenvaihdoksessa, jossa ihminen luopuu metsästä elämänsä aikana suunnitellusti. Samalla avautuu mahdollisuus siirtää metsänhoidon osaamista eteenpäin, Lappalainen kertoo.
Joskus perittävä metsä on jäänyt unholaan omistajan ikäännyttyä.
– Tällaisiin unohdettuihin metsiin on saattanut jäädä kehittymään monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita, joista on mahdollista saada ympäristötukea. Tilanne kannattaa siis arvioida sukupolvenvaihdoksessa uudestaan myös tukien kannalta, Lappalainen neuvoo.
Monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt voivat myös olla niin ihastuttavia paikkoja, että metsänomistaja on vuosikymmeniä jättänyt ne luonnostaan hakkuiden ulkopuolelle.
– Metsässä voi esimerkiksi olla kaunis lähde, joka halutaan säilyttää luonnon tilassa ja jättää hakkuiden ulkopuolelle, Lappalainen kuvailee.
Ympäristötukirahoja hakematta
METSO-ohjelman kautta haettava ympäristötuki on tarkoitettu ensisijaisesti metsälain 10 §:ssä määriteltyjen erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämiseen. Lappalaisen mukaan Suomen metsissä on monia näitä kymppipykälän kriteerit täyttäviä elinympäristöjä, joihin ei ole ikinä edes haettu tukirahoja.
– Metsänomistaja saattaa ehkä ajatella, että tuen määräaika eli kymmenen vuotta on pitkä aika sitoutua tai ettei tukien hakeminen maksa vaivaa, koska alueet ovat pieniä, mutta kyllä pienistäkin alueista kertyy tuloja, hän kannustaa.
Sukupolvenvaihdos voikin olla metsän monimuotoisuuden kehittymiselle ihan uusi mahdollisuus.
– Syntyy ehkä oivallus, että ainoa konsti tienata metsällä ei ole puuston hakkaaminen, vaan tuloja voidaan saada myös esimerkiksi ympäristötukien muodossa, Lappalainen miettii.
Tietoa oman metsän metsävaroista, hakkuutarpeista ja suojeltavista luontokohteista saa metsään.fi-palvelusta.
Teksti Susanna Cygnel
Kuva Mikko Tikkanen
