Selluteollisuus keskittyy Etelä-Amerikan ja Aasian akselille
Maailman sellumarkkinat ovat menneet kymmenessä vuodessa uusjakoon. Tuotanto on supistunut perinteisellä suurella tuottajamantereella Pohjois-Amerikassa.
Euroopassa ja Aasiassa tuotantomäärät ovat pysyneet jotakuinkin ennallaan, kun taas uutta, erityisesti lyhytkuitusellun, tuotantokapasiteettia on viime vuosina rakennettu yhä enemmän Brasiliaan ja nyt myös Uruguayhin.
”Selluteollisuudelle on tärkeää varmistaa raaka-aineen saanti. Investoinnit ohjautuvat sinne, missä puu kasvaa nopeasti ja infrastruktuuri pelaa”, kiteyttää toimitusjohtaja Suvi Anttila metsätalouden ja -teollisuuden asiantuntijapalveluja tarjoavasta Indufor Oy:stä.
Analyysi: markkinoiden uusjako
Aasia saavutti nykyisen selluntuotantotasonsa viime vuosituhannen lopulla. Kiina ja Indonesia ovat nousseet maailman selluntuottajien kärkikymmenikköön. Lyhytkuitusellun kysyntä kasvaa maailmassa voimakkaimmin.
”Tuotannon kasvaessa nopeasti on kestävä kehitys koetuksella, ja kansainvälinen huomio kiinnittyy enenevässä määrin uusiin toimijoihin. Kiinakin on perustanut eukalyptusplantaaseja. Lisäksi Kiina ostaa runsaasti lyhytkuitusellua Etelä-Amerikasta hienopaperituotannossa käytettäväksi, koska sen kulutus kasvaa kotimaista tuotantoa nopeammin”, Indufor Oy:n toimitusjohtaja Suvi Anttila kertoo.
Tulevaisuus kiinni kilpailukyvystä
Länsi-Euroopan maista sellukapasiteetti on keskittynyt Suomeen ja Ruotsiin, joissa tuotetaan etenkin havupuusellua. Suomi oli vuonna 2009 selluntuotannon maailmantilastoissa kuudentena.
– Suomalaiset metsäyritykset ovat monessa asiassa alallaan edelläkävijöitä. Metsäteollisuuden tulevaisuus Suomessa on kiinni kilpailukyvystä, josta on julkisuudessa puhuttu kiitettävästi, toteaa Indufor Oy:n toimitusjohtaja Suvi Anttila. Indufor tarjoaa metsätalouden ja -teollisuuden asiantuntijapalveluja.
– Nyt tarvitaan konkreettisia toimia esimerkiksi energiaveroratkaisuissa sekä puun saannin ja kohtuullisen hintatason turvaamisessa. Menestymisen esteet ovat hyvin tiedossa, päätöksiä uupuu, eikä metsäsektorilla yleensäkään olisi haitaksi, jos vauhtia vähän lisättäisiin, hän lisää hymyillen.
Loppuuko selluntuotanto näkemyksesi mukaan jollain aikavälillä Suomesta siirtyäkseen kokonaan nopeammin kasvavien metsien alueelle?
– Ei lopu pitkään aikaan, josko koskaan. Suomalaismetsän raaka-ainepohja johtaa luontevasti pitkäkuituselluun, sitä raaka-aineenaan käyttävään pakkausteollisuuteen, järkevien energiaratkaisujen jälkeen hyvälaatuiseen mekaaniseen massaan ja sitä kautta edelleen aikakauslehtipaperisektorin huipulle ja korkealaatuiseen puutuoteteollisuuteen. Eli hyvin pragmaattinen lähestymistapa tuntuisi toimivan, Anttila vastaa.
– Uudet tuotteet vahvistavat aikanaan puuraaka-aineeseen perustuvaa teollisuutta, mutta niitä odotellessa tulee huolehtia, että sektori tarjoaa perustuotannossa työtä ja toimeentuloa laajalti ja pitkän aikaa.
Etelä-Amerikka jyllää
Suomalaisyritykset ovat Etelä-Amerikan mantereella täysillä mukana selluntuotannossa UPM:n ja Stora Enson suurinvestointien myötä. Lyhytkuitusellua tarvitaan erityisesti hieno- ja hygieniapaperituotantoon. Eukalyptuksen kiertoaika istutuksesta korjuuseen on noin seitsemän vuotta, mutta parhaimmissa tapauksissa kiertoaikaa on saatu Anttilan mukaan lyhennettyä jopa viiteen vuoteen.
Brasiliaan on perustettu puuplantaaseja jo vuosikymmenien ajan eikä luonnonmetsiin enää
kosketa. Myös muun muassa Argentiina, Kolumbia ja Venezuela soveltuvat istutusmetsille, mutta
selluinvestointien kasvu näissä maissa on vielä kysymysmerkki.
– Etelä-Amerikassa haasteeksi nousevat ympäristökysymysten lisäksi toiminnan sosiaaliset
vaikutukset. Eukalyptuksen viljelyyn soveltuvalle maalle olisi paljon muutakin käyttöä eikä
paikallisten oikeuksia sovi missään tapauksessa polkea, Anttila valottaa.
Tunnetut kansainväliset selluntuottajat toimivat yhteistyössä ympäristöjärjestöjen kanssa. Ne ovat sitoutuneet kestävän kehityksen periaatteisiin ja samaa edellytetään koko puun hankintaketjulta.
