”Ihmiskunta on kautta historian ollut hyvä pelastamaan itsensä teknologialla. Uhkakuvat meitä ovat aina ajaneet ja teknologiasta on haettu ratkaisuja. Se näkyi esimerkiksi pandemian aikana, jossa hyvin vaativa rokotetutkimusohjelma vietiin lävitse vain 1,5 vuodessa”, sanoo VTT:n yritysennakointi ja -strategia -tiimipäällikkö Antti-Jussi Tahvanainen.
Ilmastonmuutoksen oloissa ratkaisuja haetaan muun muassa bio- ja vetytalouden puolelta. Kestävän kehityksen takaamiseen liittyvien uhkakuvien vaikutus näkyy selkeänä puhtaassa siirtymässä.
Varsinainen draiveri on Tahvanaisen mukaan silti liiketoiminnan omassa kilpailuhenkisyydessä.
”Toki kehityksen merkittävin yksittäinen ajuri liittyy yritysten toimintalogiikkaan. Kyse on uusien markkinoiden avaamisesta, katteiden parantamisesta ja ylipäänsä oman elinkeinon ylläpidosta ja tehostamisesta. Investointien rahoituksessa painavat kuitenkin jo kestävyyteen liittyvät asiat ja yritysten kestävyyskriteeristöt ovat ajan tasalla. Kestävyys ei ole enää tulevaisuuden mahdollisuuksien ennakointia, vaan toiminnallinen pakko ja käytäntö. Tuotannollisen arvoketjun jäsenet vaativat sitä, samoin kuluttajat. Millään teollisuuden alalla ei ole enää mahdollisuutta olla panostamatta kestävän kehityksen mukaisiin tuotantotapoihin.”
Regulaatio luo myös imua
Siirtymässä puhtaampaan tuotantorakenteeseen on mukana myös monien erilaisten tekijöiden yhteispeliä. Myös politiikkaa ja regulaatiota.
”Jos kysyt yrityksiltä, että kokevatko he siirtymän olevan puhdasta politiikkatyöntöä vai asiakaskunnan suunnalta tulevaa markkinaimua, niin he vastaavat itse asiassa yhä useammin, että joo, me pelkäämme kyllä regulaatiota, jota on ollut viime aikoina ihan liikaa. Mutta kyllä sitä markkinaimuakin on.”
Toisaalta ja toisaalta -tyyppinen vastaus kertoo Tahvanaisen mukaan ennen muuta siitä, että markkinaimu on synnytetty regulaatiopohjaisella politiikkatyönnöllä.
”Jokainen markkinatoimija kipuilee tällä hetkellä näiden uusien vaatimusten kanssa. Myös yritysten asiakkaat, jotka vaativat tuotteiden valmistajilta ja palvelutoimittajilta uusia innovaatioita ja puhtaampia ratkaisuja. Eli hyvin kompleksinen on tämä ajureiden kokonaisuus, joka vie kestävää kehitystä eteenpäin.”
Maailman huipulla biotaloudessa
Metsäteollisuus tarjoaa Tahvanaisen mukaan uusine tuote- ja materiaaliratkaisuineen oikeita vastauksia kestävän kehityksen kysymyksiin.
”Jos Malmön leveysasteelle vetäisi viivan, niin kaikki mitä sen yläpuolella metsäteollisuudessa tapahtuu, on aivan ehdottomasti laadukkainta mitä alalla on olemassa. Erityisesti uudistuneet metsäpohjaiset materiaalit edustavat maailman ehdotonta kärkeä.”
Yleisemmin teollisuutta tarkasteltaessa USA ja Kiina menevät investoinneissa ja innovoinnissa EU:n ohi. Metsäteollisuudessa tilanne on kuitenkin erilainen.
”Pohjoismaisen ja suomalaisen metsäteollisuuden etumatka muihin on jopa niin suuri, että muissa EU:n jäsenmaissakin on vaikea saada ihmisiä täysin ymmärtämään sitä, mistä me puhumme, kun puhumme metsäteollisuudesta.”
Yhteisen eurooppalaisen biotalouden ”riemumarssia” hidastaa Tahvanaisen mukaan erityisesti se, että koko alan rakenne on erilainen Suomessa ja Ruotsissa kuin muualla EU:n alueella.
”Pohjoismaissa on paljon integroituja yrityksiä, joissa jopa omistetaan metsää. Yrityksillä on omaa tuotantoa, tuotekehitystä ja -jalostusta sekä jo olemassa oleva pääsy markkinoille. Muualla Euroopassa kaikki ovat irrallisia toimijoita, jotka muodostavat omia irrallisia sektoreitaan. Suomi näkee metsäteollisuuden yhtenä toimialana, muualla EU:ssa asia ei ole niin, siellä keskustelu vaikkapa biotaloudesta pirstoutuu moniin erilaisiin aiheisiin, sillä poliitikon ovelle koputtavia omaa agendaansa ajavia intressiryhmiä on paljon enemmän. Se on oikea kakofonia erilaisia tarpeita, näkökulmia ja vaatimuksia.”
”Mutta nuo ovat biotalouteen liittyviä edunvalvonnallisia haasteita. Tuotekehityksellisesti katsottuna meillä on tällä hetkellä erittäin innovatiivista tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa. Olemme esimerkiksi jo erittäin pitkällä materiaaliteknologiassa, kun ajatellaan fossiilisten raaka-aineiden korvaamista.”
Teknologinen läpimurto kypsyy noin 70 vuodessa
VTT:n yritysennakointi ja -strategia -tiimipäällikkönä Tahvanaisen työrooliin kuuluu rohkeakin etunoja teknologioiden kehittymisen pohdiskelussa. Muun muassa siinä, miten teknologiat erilaisia haasteita ratkaisevat ja maailmaa pidemmällä aikavälillä muokkaavat.
Sanotaan, että teknologian vaikutus usein yliarvioidaan lyhyellä aikavälillä mutta aliarvioidaan pitkällä aikavälillä. Onko niin?
”Niinhän sitä sanotaan ja tottahan se on. Muotoilisin tuon kuitenkin mieluummin niin, että siinä yliarvioidaan nopeus ja aliarvioidaan vaikutus.
Olen tutkaillut erilaisia läpimurtoteknologioita ja päätynyt siihen, että tietynlainen nyrkkisääntö niiden yleistymiseen on noin 70 vuotta. Esimerkiksi ensimmäinen kaupallinen videopuhelukokeilu tehtiin jo vuonna 1936. Siitä meni Skypeen noin 70 vuotta. Myös mobiililaitteiden idea keksittiin jo 1950-luvulla. Samoihin aikoihin alkoi myös tekoälyn kehittäminen.”
Olemmeko siis liian hätäisiä arviossamme?
”Teknologioiden kehityssyklit ovat oikeasti varsin pitkiä. Eli nähdään alkuvaiheen pari käyttötapaa ja ajatellaan että tämä muuttaa nyt kaiken. Ei nähdä koko juttua. Sitä, mikä systeeminen vaikutus tietyllä teknologialla lopulta on kansakuntien kehitykselle.”
Mitä tekoälyn nykykehityksestä voisi sanoa?
”Se näyttää juuri nyt kehittyvän kylläkin hyvin nopeasti. Siihen vaikuttanevat erityisesti kielimallit ja kuvia tuottavat sovellukset, jotka ovat tuoneet tekoälyn nopeasti tutuksi kaikille. Mutta silti nämäkin ovat vielä tavallaan alkuvaiheen sovelluksia. Kun tekoälykoneistoon yhdistetään pian myös kvanttilaskenta, niin ollaan jo aivan uudenlaisessa tilanteessa erityisesti laskentatehojen suhteen.”
Suomi vuonna 2102
VTT visioi omana juhlavuotenaan vuonna 2022 maailmaa 80 vuotta eteenpäin. Teknologinen kehitys muuttaa yhteiskuntaamme ennennäkemättömällä tavalla. Visiopaperin Suomi vuonna 2102 näyttää hyvältä.
Miksi Suomi näyttää visiossa niin hyvältä?
”Se tehtiin tarkoituksella ns. ruusunpunaiset lasit silmillä innostaen ihmisiä miettimään, miten teknologia voisi mahdollistaa kaikin tavoin hyvän elämänlaadun. Visiopaperi tarjosi siis dystopioiden sijaan utopioita.”
Keikahduspiste: Millaisen tulevaisuuden haluamme? (VTT:n visiopaperi)
