Ilmastoon, kestävyyteen ja erityisesti metsäluonnon monimuotoisuuteen liittyvät aiheet ovat olleet viime aikoina paljon esillä julkisessa keskustelussa. Professori Petri Parvisen mielestä keskustelu on tuonut metsäteollisuudelle ja muillekin luonnonvara-aloille paljon positiivista julkisuutta.
Helsingin yliopiston strategisen markkinoinnin ja johtamisen professori Petri Parvinen työskentelee maatalous–metsätieteellisessä tiedekunnassa. Hän on mukana myös kestävän kehityksen instituutin toiminnassa (HELSUS).
Parvinen sanoo olevansa metsien vastuullisesta hyödyntämisestä hyvin kiinnostunut henkilö. Hän on toiminut myös Suomen Metsäyhdistyksen puheenjohtajana kymmenen vuotta sitten.
”Vihreä kultamme on luonnonvarana hyvin arvokas. Professorina toimin sekä metsäekonomian että taloustieteiden parissa ja olen näin ollen yliopistolla tietynlainen koekaniini. Kestävän kehityksen instituutti on puolestaan asiantuntijoiden yhteisö. Olen siellä verkostoitumassa ja kuunteluoppilaana.”
Rahavirrat ovat jo kääntymässä
Parvisen mukaan alalle on tullut myös euroja, kun rahoittajat ja sijoittajat ovat kääntämässä katseensa kohti uusiutuvia raaka-aineita ja uusia biopohjaisia tuotteita.
”Huomiotalous ja rahavirrat indikoivat näin jo samaan suuntaan. Tunnistan tilanteen myös opinnäytetöissä, joissa entistä useammin käsitellään uusia materiaaleja. Niissä huomionarvoista on myös se, että ne kilpailevat suoraan jo olemassa olevien perinteisten miljardibisnesten kanssa. Eli kilpailu on kyllä hyvin haastavaa.”
”Toki metsäteollisuuden imagolle on myös haittaa vastakkainasettelusta, jota metsien suojelusta ja hyödyntämisestä käytävä keskustelu aiheuttaa. Tasapainoilu vastuullisuuden ja kilpailukyvyn välillä vaikuttaa myös maineeseen.”
Millaiset aiheet metsiin liittyen esimerkiksi nousevat esiin?
”Mainetta ajatellen vanhat synnit vaikuttavat maineeseen osin yhä. Esimerkiksi soiden ojituksilla on pilattu tuhansia järviä.”
”Toinen nykytilaa kuvaava indikaattori metsien hyödyntämisen kohdalla on keskustelu pareto-parantamisesta. Suojelumetsä on monien mielestä ideaalimetsä. Olisiko siis paras jakaa osa metsistä täydellisiksi ekologiareservaateiksi ja osa tehometsäntuotantoon.”
”Keskustelua voisi käydä ehkä siis enemmän myös siitä, miksi noin 90 prosenttia metsistämme on tällä hetkellä ns. perusmuotoisen metsänhoidon piirissä.”
Vastuullinen toimija mutta teollisuusmaine on raskas
Parvisen mukaan suomalainen teollisuus ylipäänsä toimii vastuullisesti ja toimijat ovat valveutuneita. Myös metsäteollisuustuotteita on parempi valmistaa Suomessa kuin maissa, joissa kestävä ajattelu ei ole yhtä vahvoilla.
”Maine- ja vetovoimamielessä nyt vaan on niin, että avainsanana tässä on teollisuus. Suurten volyymien tuotanto assosioidaan usein vain luonnon tuhoamiseen.”
”Metsäalaa kritisoivia ihmisiä olen kehottanut kiinnittämään huomionsa vaikkapa buffet-ruokailuun ja sen vaikutuksiin ruokakulttuurin köyhtymiseen, työpaikkojen häviämiseen, ruokahävikkiin ja kansanterveyteen. Kumpi on lopulta pahempi? Mutta suurten volyymien ravintolatoiminnan arvosteleminen ei kiinnosta ihmisiä samalla tavoin kuin suurten volyymien teollisuuden arvosteleminen.”
”Metsäteollisuus on suomalaisessa ympäristössä myös erityisen näkyvä toimija. ”Puunhakkaajana” se on näin myös varsin helppo kohde kritiikille.”
Kuluttajille suunnatun designin tarve
Alan maineelle tekisi Parvisen mukaan erityisen hyvää se, että metsäperäistä raaka-ainetta päästäisiin esittelemään myös kuluttajille pidemmälle jalostettuna.
Osin ongelma palautuu markkinointiosaamiseen tai sen puutteeseen.
”Pelibisneksessä tämä on suomalaisille jo onnistunut, mutta ei juurikaan puutuoteteollisuudessa, sillä riittävän kiinnostavia tuotekonsepteja ei vielä ole. Suuriin materiaalivirtoihin pitää kuitenkin tähdätä ja tarkastella mahdollisuuksia, joita kuluttajatottumusten muutokset tuovat. Näkisin, että suunnittelusta ja muotoilusta se lähtee. Pakkauksiin ja tekstiileihin liittyvistä designtuotteista.”
