VTT:n ja Aalto-yliopiston yhteisessä tutkimushankkeessa selvitettiin, mitä eri materiaaleja pajusta saadaan ja miten niitä voidaan hyödyntää.
”Lähtökohtana oli tutkia, miten pajun puuosa soveltuisi etanolin raaka-aineeksi, mutta koska emme halua tuottaa jätevirtoja, tutkimme tarkkaan myös kuoren hyötykäyttömahdollisuuksia”, erikoistutkija Ulla Holopainen-Mantila VTT:ltä kertoo.
Nopeakasvuiset pajulajit poikkeavat metsäpuumateriaalista siten, etteivät ne kasva kovin paksuiksi. Niinpä kuoripitoisuus on suurempi.
”Kokeilimme myös kuorimatonta pajua etanolin tuotannossa, mutta totesimme kuoren haittaavan käymisprosessia. Kuorittu paju toimii sen sijaan hyvin jo käytössä olevilla teknologioilla. Pajun kuoriminen suuressa teollisessa tai maatilamittakaavassa vaatii kuitenkin vielä laitekehitystä. Lisäksi koko prosessin teknis-taloudellista kannattavuutta pitäisi tutkia tarkemmin.”
Ligniiniä, kuituja ja uuteaineita
Sivutuotteena etanoliprosessista saadaan ligniiniä, jolle on monenlaisia hyödyntämissovelluksia. Myös kuoresta saadaan ligniiniä sekä kuituja ja uuteaineita.
”Pajun kuoressa on mielenkiintoisia kuitukimppuja, jotka poikkeavat tavallisen puuaineksen kuiduista. Ne ovat täyteisiä kuituja, jotka eivät mene kasaan, kuten useimmat puukuidut. Esimerkiksi erikoispapereissa, kartongeissa ja komposiittituotteissa voisi olla hyötyä tällaisista ominaisuuksista”, Holopainen-Mantila sanoo.
Kuoren uuteaineiden joukosta tunnistettiin muun muassa mahdollisesti antimikrobisia yhdisteitä, joita voitaisiin käyttää bioprosesseissa estämässä haittamikrobien kasvua.
”Esimerkiksi monet käymisprosessit ovat mikrobiologisesti hankalasti hallittavia, ja luontaiselle antibioottien sijaan käytettävälle aineelle olisi kysyntää.”
Lisää tutkimusta tarvitaan
Pajun kasvattamisen ympäristövaikutukset ovat suotuisia. Se sitoo hyvin hiiltä, ja se on tehokas suodattamaan ravinteita niin, ettei niitä pääse vesistöihin. Sitä voidaan lisäksi kasvattaa maa-alueilla, jotka eivät sovellu peltoviljelyyn tai joilta turvetuotanto on lopetettu. Korjuusykli on vain kolmesta viiteen vuotta.
”Pajussa on paljon potentiaalia, mutta sitä ei vielä tuoteta teollisen käytön kannalta riittävästi. Toisaalta, kukapa lähtisi sitä kasvattamaan, ellei ole kiinnostuneita hyödyntäjiä. Pajun tutkimista pitäisikin jatkaa vielä siten, ettei kenellekään koituisi liian suurta taloudellista riskiä. Myös koko prosessin ympäristövaikutukset pitäisi vielä analysoida”, Holopainen-Mantila toteaa.
Pajubiomassan rakenteen hallittu purkaminen -projekti käynnistyi 1.8.2014 ja päättyi 31.12.2015. Projekti toteutettiin VTT:n ja Aallon yhteishankkeena molempien tutkimuslaitoksen omalla rahoituksella.
Teksti: Katariina Krabbe
Kuva: Shutterstock
