Miten kestävyys kaikuu metsässä? 

1. Miten vastuullisuus ja kestävä kehitys mielestänne näyttäytyvät metsäteollisuudessa?  

2. Onko tarvetta tehdä jotain toimenpiteitä alan vastuullisuuden ja kestävyyden lisäämiseksi? 

3. Miten ympäristöväitteitä koskevat EU-direktiivit voivat vaikuttaa metsäteollisuuden kestävyyteen ja vastuullisuuteen? 

Sini Harkki, pääsihteeri, Greenpeace Norden 

1.  

– Metsäteollisuus vetoaa usein mahdollisuuteen korvata fossiilisia tuotteita. Päätuotteille eli pehmopaperille, aaltopahvipakkauksille tai kartongille ei kuitenkaan juuri ole fossiilisia vaihtoehtoja. Puurakentamisella voidaan kyllä korvata betonia, mutta haasteemme säilyttää turvalliset elinolosuhteet maapallolla edellyttävät paitsi fossiilisista polttoaineista luopumista myös metsä­ekosysteemien ja nielujen vahvistamista. Vastuullisuuden ja kestävyyden pitäisi ensisijaisesti kohdistua raaka-aineen hankintaan ja mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Metsäyhtiöiden täytyy ottaa vastuu sekä luonnon tilasta että hiilivarastosta ja hiilinieluista. 

2.  

– Kyllä. Metsien käyttö on sovitettava luonnon ja ilmaston rajoihin, mutta siihen eivät riitä metsätaloustoimijoiden vapaaehtoiset sitoumukset. Puun hankinta suojelullisesti arvokkaista metsistä on lopetettava ja luonnonmetsät suojeltava tiukasti. Metsälakia on muutettava: päätehakkuissa hakattavan puun järeyttä täytyy kasvattaa, välttää voimakkaita harvennuksia ja määrätä rehevillä turvemailla käytettäväksi jatkuvapeitteistä kasvatusta. Vesilaissa on estettävä ilmastolle ja vesistöille haitalliset ojitukset. Metsähallituksen päätehtäväksi on asetettava hiilinielun turvaaminen. 

3.  

 – Jää nähtäväksi, kun asetuksia tulkitaan käytännössä. Muun muassa sellua ei voi markkinoida ”puhtaana suomalaisena ensikuituna”, jos ei ole esittää näyttöä, ettei sen raaka-aineena ole suojelullisesti arvokasta metsää. Myöskään edullisiin ilmastovaikutuksiin ei voi vedota, jos sellun valmistajan raaka-aineen hankinta ylittää kestävyyden rajat, kuten Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan tapahtuu koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. 

Raisa Mäkipää, Suomen ilmastopaneelin varapuheenjohtaja, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus 

1.  

– Suomen metsät ovat metsävaratiedon ja kasvihuonekaasuinventaarion mukaan muuttuneet päästölähteeksi, ja suomalaisten puutuotteiden kestävyys näyttää nykytilanteessa kyseenalaiselta. Lisäksi päästölähteeksi muuttuneet metsät vaarantavat ensi vuosikymmenellä näköpiirissä olevat miljardien eurojen vuosittaiset liiketoimintamahdollisuudet, jotka nojaavat biopohjaisen hiilidioksidin talteenottoon sellutehtailta ja bio­energiavoimaloista.  

Kyse ei ole ainoastaan Suomen ilmastotavoitteista vaan myös metsäsektorin liiketoimintoja ja investointivetovoimaa rajoittavasta ongelmasta. Metsäteollisuus on muutosten edessä, ja toiminnan reunaehdot tulisi pystyä ajoissa muuttamaan vahvuudeksi.  

2.  

– Tutkimus- ja kehitystyö tuottaa jatkuvasti uusia innovatiivisia puupohjaisia materiaaleja, mutta niiden saaminen kannattavaan tuotantovaiheeseen on haastavaa ja tarvitsee rohkeita investointeja. Edelläkävijöitä tarvitaan mullistamaan investoinneillaan myös metsäteollisuuden CO2-päästöt raaka-aineiksi. 

Materiaalitehokkuuden parantaminen, korkeamman jalostusasteen tuotteiden kehittäminen, uusien innovaatioiden kaupallistaminen ja niiden teollisen mittakaavan tuotannon edistäminen kasvattavat metsäteollisuuden arvonlisää, minkä ansiosta Suomen metsät voivat tuottaa entistä enemmän hyvinvointia nykyistä vähäisemmällä hakkuumäärällä. 

3.  

– Suomen metsäteollisuuden kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että ympäristövaatimuksista sovitaan kansainvälisesti ja vaatimukset tulevat voimaan samanaikaisesti eri maissa. EU:ssa yhteisesti valmisteltu ympäristölainsäädäntö auttaa välttämään kilpailua vääristäviä maakohtaisia indikaattoreita ja ohjaa parantamaan toiminnan kestävyyttä myös Suomessa. Nykyisellään Suomen metsien käyttö ei täytä EU:n asettamia biomassaraaka-aineen kestävyyskriteerejä. 

Asetettujen tavoitteiden saavuttamista edistäisi politiikkajohdonmukaisuus. Esimerkiksi metsäkadon hillitsemisestä on sovittu kansainvälisesti ja EU:ssa on valmisteltu metsäkatoa hillitsevä lainsäädäntö, mutta se ei koske kaikkia metsäkatoa aiheuttavia toimia. 

Annukka Näyhä, akatemiatutkija, yritysten ympäristöjohtaminen, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu 

1.  

– Ne näkyvät uudenlaisina kestävämpinä liiketoimintastrategioina ja -malleina ja alalta löytyy tästä esimerkkejä sekä uusia innovatiivisia toimijoita. Tosin ison volyymin tuotteet ovat yhä keskiössä ja muutos on ollut – huomioiden eri yhteiskunnallisten toimijoiden näkemykset – toivottua hitaampaa. 

2.  

– Toimenpiteille on tarve niin metsäalalla kuin laajemminkin yhteiskunnan kaikkien toimijoiden keskuudessa. Nykyinen talousmalli pohjaa jatkuvaan kasvuun ja tämä ei ole maapallon kantokyvyn rajoissa mahdollista. Kestävät biokiertotalouden innovaatiot ja liiketoimintamallit kohti korkeampaa jalostusastetta, pienempää resurssien käyttöä ja laajempaa tuote- ja palveluportfoliota sekä monimuotoisuutta lisäävät metsänhoitomallit talousmetsissä ovat metsäalan muutoksessa keskeisiä. 

3.  

– Läpinäkyvyys ja täsmällisyys ympäristövaikutusten arvioimisessa ja niistä kommunikoimisessa ovat kestävyyssiirtymää edistäviä tekijöitä alasta riippumatta, joten toivottavaa on, että direktiivit saavat aikaan konkreettisia muutoksia. Metsäalalla tekemämme laajan haastattelututkimuksen – johon osallistui niin yrityksiä kuin metsäalaan sidoksissa olevia yhteiskunnan muita toimijoita laajalti- perusteella alan toimijat peräänkuuluttavat etenkin ympäristövaikutusten mitattavuutta ja vaikuttavuutta. Toivottavaa on, että direktiivien myötä kriittisempi ja rakentava keskustelu näistä muutostarpeista ja -toimista sekä esimerkiksi laajasti käytössä olevan PEFC-sertifioinnin epäkohdista lisääntyy.