Rekrytointeja voi helpottaa se, että uusiutuvaa raaka-ainetta ja kestävää tuotantoa edustava ala on menestynyt metsien hyödyntämistä ja monimuotoisuutta käsittelevässä julkisessa keskustelussa varsin hyvin.
Muun muassa nuoret ymmärtävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeyden ohella myös metsien taloudellisen hyödyntämisen tarpeen.
Tiedeleirin kautta kemiantekniikkaan
Noora Raipale ajatteli pyrkivänsä lukion jälkeen lääkikseen, mutta kansainvälinen tiedeleiri muutti suunnitelman.
Noora Raipale valittiin lukiolaisena vuonna 2014 kansainväliselle Millennium Youth Camp -tiedeleirille. Hän suunnitteli kilpailussa uudenlaista elintarvikepakkausta ja sai opiskelupaikan Helsingin yliopistoon tai Aalto-yliopistoon. Noora Raipale valitsi Aallon ja siellä kemiantekniikan.
Metsäteollisuus ei ollut tällöin työurana tuoreen opiskelijan listalla. Ehkä osin siksi, ettei se juuri kotiseudulla näkynyt.
”Vantaan Vaskivuoren lukiokin on taidepainotteinen. En suoraan sanottuna tiennyt metsäteollisuudesta paljoakaan.
Aallossa tiedot alkoivat nopeasti karttua.
”Heti kandivuonna tuli paljon tietoa. Valitsin sitten opintosuunnakseni biotuotteet. Oikeastaan siksi, kun ne olivat niin kiinnostavasti sekä biologiaan että puunjalostukseen taipuvia.
Noin vuosi sitten Aallosta valmistunut Raipale työskentelee tutkijana VTT:llä tekstiileihin ja kuitukankaisiin keskittyvässä tiimissä. Työ tämän vuoden puolella perustetussa kymmenisen hengen tiimissä on hänestä motivoivaa.
”Tutkijana minulle merkitsee paljon se, että saan olla mukana kehittämässä kestäviä ratkaisuja. Kestävyys sekä ympäristön ja ilmaston kannalta oikeat ratkaisut ovat tärkeitä myös omassa arjessani.”
Metsäteollisuudessa hän näkee paljon potentiaalia uusille ratkaisuille.
”Puhumme puuraaka-aineen jalostuksesta ja sen kautta saatavasta arvonlisästä. On mukava muun muassa huomata, kuinka ligniinin kaltaisia teollisuuden sivuvirtoja otetaan entistä tehokkaammin tuotekäyttöön. Myös kierrätyskuidun tehostuva hyödyntäminen on hienoa.
Kaikki näyttivät kavereilta keskenään
”Tuo on sellaista hommaa, jota haluan jatkossa tehdä.”
Jenni Kaljunen muistelee yläasteaikojaan Parikkalassa.
”Äiti oli yrittäjä ja isä Metsällä Simpeleellä töissä. Ajattelin, että haluan säännölliset työajat ja kesälomat kuten isälläkin on, Kaljunen naurahtaa.
Prosessiteollisuuden ammattitutkinnon Metsä Fibren oppisopimuskoulutuksena tänä vuonna valmiiksi saanut Kaljunen aloitti työt Joutsenon sellutehtaalla kuivaamon käynnissäpitäjänä. Peruskoulun jälkeen hän kouluttautui kuitenkin ensin oppisopimuksella hevostenhoitajaksi.
”Työllistyminen alalle oli vaikeaa, joten kouluttauduin myös levyseppähitsaajaksi. Teimme konepajalla seisokkiaikoina kunnossapitotöitä myös metsäteollisuudelle. Sitten näin Metsä Groupin ilmoituksen oppisopimuskoulutuksesta. Hain sinne ja tässä sitä ollaan.”
Metsäteollisuus on ollut Kaljuselle aina potentiaalinen valinta työuraksi.
”Varmaan se johtui siitäkin, että metsäteollisuus on täällä näkyvästi arjessa esillä ja sen merkitys työllisyydelle on suuri. Tehtaita on Imatralla, Lappeenrannassa, Joutsenossa ja Simpeleellä. Simpeleellä olin isän työpaikalla myös tet-jaksolla. Silloin jäi jo mieleen, miten kaikki näyttivät olevan kavereita keskenään.”
Nykyisin Imatralla asuva Kaljunen pitää työstään Joutsenon tehtaalla. Jo tet-jaksolla aistittu tiimihenki tuntuu puhaltavan yhä.
”Nyt on pienempi tehdas kuin silloin mutta tunnelma on sama. Lähes kaikki työntekijät ovat minulle jollain tavoin tuttuja. Ja työ on monipuolista, hoidan vuoron aikana sekä mekaanista puolta ja valvon prosessia näyttöjen äärellä. Myös paalaamo ja varasto kuuluvat työkenttääni. Moneen paikkaan pitää ehtiä, ei tule tylsiä hetkiä.
Merkityksellistä innovointia
Tuotekehitysinsinööri Nea Metsälä arvostaa innovointia ja hävikin vähentämistä. Tuotannollisen sivuvirran hyödyntämistä tehostava, ligniiniä jalostava Stora Enson koelaitos Kotkan Sunilassa sopii hänelle siis kuin nenä päähän.
Nea Metsälä valmistui kesällä 2023 kemian tekniikan DI:ksi Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta. Pohjakoulutukseltaan hän on bio- ja elintarviketekniikan insinööri. Elintarviketeollisuudesta Metsälä Stora Ensolle töihin tulikin.
”Olin siellä pätkätöissä. Yhden pätkän päättyessä huomasin, että Sunilaan rakennetaan ligniinin jalostuslaitosta. Hain sinne vuonna 2019, lähes heti kun koelaitoksen suunnittelu ja laitehankinnat alkoivat, Metsälä kertoo.
Työ kiinnosti häntä siksikin, että ligniini oli jo entisestään tuttua.
”Ligniinistä ja sen potentiaalista puhuttiin muun muassa elintarvikkeiden pakkaustekniikan kohdalla vaihtoehtona fossiilisille materiaaleille. Ja mustalipeästä jalostetaan myös ksylitolia.”
Nykyinen työ ligniinipohjaisen kovahiilen kehittämiseksi korvaamaan akuissa käytettävää fossiilipohjaista grafiittia antaa Metsälälle merkityksellisyyttä, jota hän työltä kaipaa.
”Kestävän ratkaisun innovointi on ehkä tärkeintä. Ja myös tuotannollisen sivuvirran jalostusarvon kasvattaminen. Sekä hävikin välttäminen, joka sekin tuli tutuksi jo aiemmassa työssäni. Ja on yleensäkin hienoa, että ligniinin jalostusarvo lisääntyy. Sillä vanha sanonta on, että ligniinistä voi tehdä kaikkea muuta paitsi rahaa.”
Metsäteollisuus ei ollut Metsälälle lukioiässä erityisen tärkeää, vaikka se on hänen kotiseuduillaan Kymenlaaksossa aina hyvin näkyvillä ollutkin.
”Karhulan lukiossakin on painotukseltaan myös matemaattis-teknologinen linja. Itse olin tuohon aikaan kuitenkin enimmäkseen humanisti.”
Biojalostamoa suunnittelemassa
”Muistelen ajatelleeni, että tuolla alalla on hyvät palkat.” Imatralla Stora Enson tehtaiden läheisyydessä nuorena asuneen Santtu Homasen ajatukset ovat sittemmin tarkentuneet.
Nykyisin Porvoossa asuvan Santtu Homasen projektikonttori on Kouvolassa. Hän työskentelee prosessi-insinöörinä UPM biopolttoaineiden kasvuhankkeessa. Työn alla on erityisesti Rotterdamiin Hollantiin suunnitteilla oleva biojalostamo.
Työn alla ovat myös tuotantotalouden maisteriopinnot Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa LUTissa.
”Tarkoitus olisi saada DI:n paperit ulos ensi vuoden keväällä.
Prosessitekniikkaa Homanen opiskeli Mikkelin ammattikorkeakoulussa, joka muuttui matkan varrella Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluksi. Opiskeluvuosina 2016–2020 nuoruuden metsäteollisuuskuva tarkentui nopeasti.
”Olen tajunnut, miten innovatiivinen korkean teknologian ala tämä on. Prosesseja kehitetään ja puusta tehdään uusia tuotteita. Uudet ratkaisut korostuvat mielestäni erityisesti biojalostamopuolen töissä.”
Rotterdamiin suunnitteilla oleva biojalostamo on aivan uudenlainen laitos, joten prosessi-insinöörikin on uuden edessä.
”Vastuualueellani ei ole oikein olemassa jo käytössä olevia ratkaisuja. Aika lailla puhtaalle paperille suunnitellaan.
Hänen vastuualueenaan on jalostamon käyttöhyödykkeiden ja säiliöalueen suunnittelu, lisäksi hän tukee kollegaansa vetykäsittelyalueen suunnittelussa. Hän osallistuu myös laitoksen lupaprosessien laadintaan.
Suunnittelutyössä on mukana paljon myös öljynjalostamotaustaista väkeä. Se on biojalostamopuolella hyvin tavallista.
”Olin itsekin aiemmin Nesteellä, UPM:llä olen ollut nyt 2,5 vuotta. Jalostuksen kemia on samanlaista, jalostettavat raaka-aineet erilaisia.
