Miten kestävyys, vastuullisuus ja ilmastoon liittyvät kysymykset näyttäytyvät ihmisten asenteissa ja kulutusvalinnoissa?
Toisten asenteissa ja arvostuksissa ne ovat hyvinkin korkealla, monille ”mukava lisä” ja osalle täysin toissijaisia. Sähkön- ja energiankulutus on esimerkki siitä, että silloin kun ekologinen kestävyys ja taloudellinen hyöty tukevat toisiaan, useat kuluttajat hyväksyvät ja jopa toimivat samansuuntaisesti (kestävästi) esimerkiksi autoilussa tai asunnon valinnassa. Sen sijaan esimerkiksi ruokavalinnoissa kilpailevat erilaiset vastuullisuuskysymykset (ekologisuus ja kotimainen tuotanto). Usein niin sanottu vastuullisempi valinta on myös kalliimpi.
Esimerkiksi nuoret sukupolvet ostavat mielellään paljon käytettyä, ja tavaroiden jakaminen ja/tai vuokraaminen on myös aiempaa laajemmin hyväksyttyä – ja toisaalta mahdollista (esimerkiksi vaatelainaamot, Tori, somen kautta jakaminen).
Millaiset mahdollisuudet metsäteollisuudella on uusissa tuotteissaan (esimerkiksi tekstiilit) hyödyntää markkinoinnissaan edellä mainittuja aiheita?
Näen puupohjaisilla kuiduilla kyllä myös mahdollisuuksia. Sillä vaikka tekstiilipuolella luonnonkuidut ovat nyt arvostettuja, liittyy esimerkiksi nahan, villan ja puuvillan tuotantoon paljon kysymyksiä ekologisuudesta, kestävyydestä ja vastuullisuudesta (eläinten olot, veden käyttö, työntekijöiden työolot). Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että kuitu tai tekstiili on silti vain tuotteen materiaali. Aitoa kestävyyden edistämistä olisi olla mukana uusissa kiertotalouteen perustuvissa liiketoimintamalleissa ja edistää kuluttajien kykyjä ja osaamista huoltaa ja hoitaa materiaaleja. Esimerkiksi tekstiilien osalta merkittävä osa ympäristökuormituksesta tapahtuu kotona pesun ja muun vaatehuollon yhteydessä.
Toisaalta puunkäyttö saatetaan liittää luontokatoa edistäviin hakkuisiin tai metsänhoidon väärinkäytöksiin. Joten jos kilpailuetua haetaan, tulisi teollisuuden olla todella tarkkana, että koko ketju edistää kestävyyttä.
Onko vastuullinen kuluttajuus mahdollista ilman regulaatiota?
Itse ajattelen, että kaikkia keinoja tarvitaan, regulaatiotakin ja erityisesti yritysten omaehtoista vastuullisuutta (aktiivista otetta, edelläkävijöitä, kilpailua) – kuluttaja toimii kuitenkin aina markkinoiden mahdollisuuksien rajoissa. Myös tiettyyn vastuullisuuden suuntaan tuuppivia ns. oletusvalintojen kaltaisia pehmeämpiä ohjauskeinoja tarvitaan.
Toisaalta voi kysyä, mitä vastuullinen kulutus on – ei vain ekologisuutta, ja miksi kuluttajan pitäisi maksaa kestävämmästä vaihtoehdosta enemmän – regulaation kautta voidaan tuoda tuotteita ja palveluita samalle viivalle (esimerkiksi vaatteiden tuotannossa on määriteltävä riittävän eettiset tuotanto-olosuhteet, jolloin hinnat ovat ”oikeammat”).
Eliisa Kylkilahti
kulutustutkija
Helsingin yliopisto
