Harvesteri keinahtelee Vantaalla Kivistön kivikossa Jani Sinivuoren tehdessä tonttiharvennusta tulevalla asuntomessualueella.
Suomen kehittyvä biotalous tarvitsisi kipeästi lisää Jani Sinivuoren kaltaisia osaajia. Hän pitää työstään Puistometsöpalvelu Oldenburgin harvesterikuskina, mutta keikkahommia hän ei enää kaipaa. Sinivuori menee mieluusti työpäivän päätteeksi yöksi kotiin.
Keikkahommista hän sai tarpeekseen Ruotsissa, jossa siivosi vuonna 2005 talvimyrskyn jälkiä Oldenburgin motokuskina.
”Silloin firmassa aloitinkin. Puoli vuotta Ruotsissa meni. Puuta oli siellä nurin aivan tajuttomat määrät. Taisi tulla tehtyä yli 60 000 mottia yhdestä aukosta”, muistelee Sinivuori ja ohjaa samalla motokouran seuraavalle männylle. Sen hän kaataa, karsii ja paloittelee pätkiin ajokoneen noudettavaksi. Aikaa operaatioon kuluu puolisen minuuttia.
”Aukkohakkuussa pitää pystyä tekemään ainakin parisataa mottia päivässä. Mutta eihän tällaisessa tonttihommassa sillä tavoin pysty tekemään. Eikä ole tarkoituskaan”, Sinivuori sanoo ja nappaa kouraan seuraavan puun. Harvesterin hytti pyörii ja tärähtelee. Isohkon kiven ylitys pompauttaa kuusirenkaista konetta vain hieman.
43-vuotiaan Sinivuoren tie harvesteriin on kulkenut Nummelan ammattikoulun talonrakennuspuolen kautta.
”Elämä on tähän kouluttanut. Ja muutamia kurssejakin olen matkan varrella käynyt. Tasa Oy:lle tein opiskeluaikoinani hommia. Pyysivät minua tyyliin jos menet vähän viikonloppuna tekemään. Sillä tiellä yhä olen.”
Sinivuoren mielestä harvesteri ei ehkä sittenkään ole ihan yltiösosiaalisimman ihmisen työpaikka, sillä työ on toisinaan aika yksinäistä. Hänellä on kokemusta kavereista, jotka käyvät kokeilemassa harvesteria.
”Nimenomaan käyvät kokeilemassa. He pyörähtävät paikalla ja häipyvät nopeasti jonnekin muualle. Hyvillä keleillä yleensä käyvät ja luulen, ettei syksyn pimeys enää oikein kiinnosta. Tai sitten heillä tulee vain äitiä ikävä.”
Teksti: Jaakko Liikanen
Kuva: Matti Immonen
