Puunjalostusinsinöörit ry piti avoimet ovet Otaniemen toimistollaan, ja kutsun olivat innokkaasti vastaanottaneet kymmenet uudet ja vanhat yhdistyksen jäsenet. Joku oli jo ehtinyt käydä aiemminkin PI:n Aallonharjan tiloissa, jonne yhdistys muutti reilu vuosi sitten. Osa oli nyt ensimmäistä kertaa ihastelemassa käytävän upeaa kirjastoa ja viihtyisiä toimitiloja.
Puunjalostusinsinöörit ovat hyvinkin yhteisöllistä porukkaa. Kahvipöydän vilkkaassa keskustelussa muisteltiin eläväisesti, kuinka läheisessä keskuslabrassa tuli vietettyä aikaa silloin reilut 50 vuotta sitten alkaneissa opinnoissa. Näiltä kulmilta on ehtinyt kertyä paljon muistoja.
Kemian alan konkarit Risto Kekki ja Pekka Komulainen kertoivat, että kemian töitä tehtiin aikoinaan myös Helsingin keskustan laboratoriossa. Viereisessä rakennuksessa oli kansallisoopperan balettitanssijoiden harjoitussali isoine ikkunoineen. Silloin nuorten insinööriopiskelijoiden keskittymiskyky oli koetuksella.
”Paljon opiskeluaikaa meni pilaillessa, eikä esimerkiksi koneenpiirustus juurikaan kiinnostanut. Onneksi pystyi kavereilta kopsaamaan”, Komulainen myöntää naureskellen.
”Mutta tässä iässä voi jo tunnustaa kaikki syntinsä.”
PI:n kirjastohyllyjen antia tutkivat Aallossa jatko-opintojaan suorittavat Zoe Paganelli ja Tine Kalac. Uuteen maahan ja uuteen ympäristöön innokkaasti tutustuva pari kertoi tämänkaltaisten vierailujen olevan ensiarvoisen tärkeä tapa verkostoitua ja saada kontakteja.
Verkostoitumisen ohella PI:n digitaalinen onnenpyörä houkutteli monet kokeilemaan onneaan. Heli Kankareen toimiessa Lady Fortunana moni kävijä lähtikin uusi hiirimatto tai Metsien Suomi -paita tai -kangaskassi kainalossaan tyytyväisenä kohti Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoululla järjestettyä Metsäteollisuuden historiailtaa.
Taidetta ja mielenkiintoisia henkilötarinoita
Historiaillan aloitti Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun dekaani Kristiina Kruus kertomalla koulun tiloissa olevan upean taidekokoelman lahjoittaneen vuorineuvos Alexander Lampénin ja hänen vaimonsa Lucie Lampénin elämästä.
Historioitsija Sakari Siltala puolestaan tarjosi riemastuttavia otoksia kirjoittamastaan kaksoiselämäkerrasta, Kirnu ja kartelli, jonka toinen päähenkilö oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut paperi-insinööri Axel Solitander. Varsin värikkäiden vaiheiden – työt, taistot ja totuudet – kautta itsensä teollisuusmiehenä ja poliitikkonakin tunnetuksi tehnyt Solitander toimi myös Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton pitkäaikaisena asiamiehenä.
Vanhoissa tarinoissa pysyteltiin edelleen muun muassa Wetendin TrumpJet-teknologian kehittäjänä ja innovaattorina monessa yrityksessä tunnettu koneenrakennuksen diplomi-insinööri Jouni Matulan esityksessä. Hienosti digitaalitekniikan avulla ”elävöitetty” Ummeljoen Pihkalan torpan isäntä Taavi Matula tarinoi 1900-luvun alussa Pietarin läheisyydessä, Nevan varrella sijainneen Dubrovkan paperitehtaan historiaa.
Teksti ja kuvat Tuija Holttinen
