Tulevaisuuden biotaloustekijä on innovoiva, ongelmanratkaisutaitoinen, yrittäjähenkinen ja yhteistyökykyinen moniosaaja.
Metsäteollisuuden kilpailukyky on pitkään nojannut siihen, että puusta on tuotettu sellua, paperia ja sahatavaraa niin tuottavasti ja tehokkaasti kuin mahdollista.
Alan yrityksissä uskotaan, että prosessiosaaminen puunjalostustekniikan ja kemian tekniikan saralla korostuu vastakin. Samat osa-alueet painottuvat yhä, kun puhutaan alan osaamistarpeista tulevaisuudessa: valtaosa biotalouden liiketoiminnasta sekä resursseista muodostuu edelleenkin perinteisestä metsäteollisuudesta.
Lisää tehokkuutta haetaan muun muassa keskittymällä moniosaamiseen: kun ennen haettiin kapean alan erityisosaajaa, nyt halutaan monitaitoisia osaajia, jotka pystyvät eri tehtäviin ja osaavat katsoa kokonaisuutta osaoptimoinnin sijaan. Rekrytoida voidaan esimerkiksi automaatio- tai sähköasentajan koulutuksen saaneita, joille opetetaan prosessinhoitajan tehtävät.
Kunnossapitoa prosessihoidon rinnalle
Nykyistä henkilökuntaa koulutetaan laajentamaan erityisosaamistaan entistä laveammaksi. Tyypillisesti esimerkiksi prosessinhoitajat opetetaan kunnossapidon tehtäviin.
Yksi heistä on Merja Juujärvi, 37. Hän laajentaa osaamistaan kunnossapidon tehtäviin suorittamalla kaksivuotista paperiteollisuuden ammattitutkintoa oppisopimuskoulutuksella, jota työnantaja järjestää yhdessä Saimaan Ammattiopisto- ja Oppisopimuskeskuksen kanssa.
Juujärvi on toiminut Stora Ensolla Imatran Kaukopään tehtaalla sellu- ja kuivauskoneilla prosessinhoitajana vuodesta 2007, ja on parhaillaan opettelemassa myös kuorimonhoitajaksi.
”Tykkään oppia uutta. Sitä paitsi minulle sopii tekemällä oppiminen”, Juujärvi sanoo.
Hän toivoo myös, että syksyllä alkanut koulutus auttaa häntä siirtymään pitkistä määräaikaisuuksista vakituiseen työpaikkaan.
Kärjessä biotuotteet ja biomassan jalostus
Tarvetta uudentyyppiselle koulutukselle on myös esimerkiksi uusissa biotuotteissa ja biomassan käsittelyssä.
Uusien teknologioiden myötä nousee uusia mahdollisuuksia. Kestävä kehitys vaikuttaa esimerkiksi ajattelutapaan sivuvirtojen paremmasta hyödyntämisestä ja uusien arvoketjujen luomisesta.
”Samalla nousee esille uusia tutkimusaiheita”, kuvaa Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan professori Tapani Vuorinen.
Hän näkee alan koulutuksen olevan Suomessa kansainvälisestikin tarkasteltuna vahvaa. Alalla riittää opiskelijoita, kuten biotalouteen keskittyviä jatko-opiskelijoita.
Aallon uusi diplomi-insinöörin koulutusohjelma on suunniteltu vastaamaan entistä paremmin biotaloussektorin tulevia tarpeita.
”Uutta osaamista biotalouden saralle syntyy yliopistotasolta eritoten biomassan jalostusta tai kuitu- ja polymeeritekniikkaa pääaineenaan lukevista sekä biotekniikkaa ja kemian tekniikkaa pääaineenaan lukevista”, Vuorinen sanoo.
Hänen mukaansa Suomessa on syntymässä paljon kansainvälisestikin kiinnostavaa alan tutkimusta, josta voi hyvin syntyä uutta biotalousbisnestä.
Ongelmanratkaisutaitoja ja yrittäjyyttä
Alan tulevia tarpeita on kuitenkin vaikea tietää tarkasti. Siksi koulutus painottuu yhä enemmän ongelmanratkaisukykyyn, joustavuuteen ja yrittäjyyteen.
”Näitä taitoja tarvitaan, mihin suuntaan hyvänsä biotaloussektori sitten pitkällä aikavälillä kehittyykään”, Vuorinen kuvaa.
Hänen mukaansa tiukka toimialajako ei tulevaisuudessa ole tärkeätä.
”Yliopistokoulutus on yhä enemmän poikkitieteellistä. Se luo uutta ja valmistaa muutokseen. Sisällössä painotetaan entistä enemmän yleisiä työelämän valmiuksia ja ongelmanratkaisua.”
Tyypillinen esimerkki tästä on tekniikan opetuksen integroiminen muotoiluun.
”Meillä on yhteisiä kursseja esimerkiksi biotalouden materiaaleissa. Muotoiluhan käsitetään yleensä suppeana, vaikka se on oikeastaan ajattelutapa, jossa lähdetään ratkaisemaan ongelmia ja edetään kohti yksityiskohtia. Tekniikassa lähdetään perinteisesti päinvastaisesta suunnasta. Tämä luo uutta ajattelua”, Vuorinen sanoo.
Yrittäjyyteen kannustetaan esimerkiksi Aalto Ventures Programin kautta, jota voi opiskella kemian tekniikan ja puunjalostustekniikan sivuaineena.
”Yrittäjyydellä voidaan tarkoittaa myös sisäistä yrittäjyyttä – muutosvalmiutta, jota tarvitaan myös isojen metsäjättien sisällä. Niissä ollaan perinteisesti totuttu siihen, että homma jatkuu entisellään. Tarvitaan henkilöitä, jotka lähtevät toteuttamaan muutoksia.”
Teksti Teija Laakso
Kuva Mikko Nikkinen
