Kaksi ämpäriä nököttää Kastellin koulun ja lukion asvaltoidulla pihalla Oulussa, ja Bioaika-kiertueen järjestäjät liikuskelevat ympäriinsä. Sellua kaadetaan ämpäreistä saaviin, vettä kaadetaan perään ja ammattilaisesimerkkejä ripustetaan pyykkinarulle. Päivä voi alkaa.
Tunnin päästä yläkoululaiset ja lukiolaiset lähestyvät arasti Oulun Prosessiteekkareita.
”Mitä teillä tulee mieleen biotaloudesta ja metsäteollisuudesta”, teekkarit kyselevät koululaisilta.
”Biojäte, puiden kaato, ei mitään”, vastailevat koululaiset.
Muutama yhdistää puunkaatoon kuitenkin myös varallisuuden ja hyvinvoinnin – siitähän taloudessa on kyse.
Ala voisi kuulemma kiinnostaa nuoria, koska Suomessa on paljon metsää ja koska puusta voi tehdä niin monipuolisia tuotteita. Silti suurin osa koululaisista on aivan hiljaa.
Ensimmäisen koululaisryhmän vierailun jälkeen on selvää, että biometsäteollisuudesta on syytä kertoa paljon enemmän.
Bioaika käsin kosketeltavaksi
100-vuotiaan Suomen kunniaksi järjestetty Bioaikakiertue konkretisoi biotalouden nykyisiä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Kiertue alkoi kesäkuun alussa. Yli 14 000 kävijää vieraili Bioaikarekassa kesän aikana tehdaspaikkakunnilla ja tapahtumissa ympäri Suomen. Elokuussa rekka lähti koulukiertueelle Ivalosta kohti pääkaupunkiseutua ja vierailee yli 60 yläkoululla ja lukiolla.
Kävijät pääsevät tutustumaan biotalouteen mukaansatempaavien aktiviteettien avulla. Maapallon megatrendit, menneen ja nykyisyyden konkretisointi ja tulevaisuuden visiointi muodostavat kattavan näkymän siitä, miltä kestävän kehityksen mukainen yhteiskunta voisi näyttää.
Useat metsäteollisuuden toimijat ovat mukana kiertueella esittelemässä biometsäteollisuuden mahdollisuuksia. Tapahtumissa on myös alan korkeakouluopiskelijoita Puunjalostusinsinöörien koordinoimina.
Riisipuuroa, perunamuusia vai kukkakaalia?
”Mitä se on? Saako koskea? Paljonko maksaa? Tuntuu märältä vessapaperilta! Rentouttavaa! Eekkönää tuu enää takaisin leikkimään sellulla?”
Sellulla täytetty saavi kiinnostaa sekä yläkoululaisia että lukiolaisia. Teekkarit kertovat, mistä sellusta on kyse ja kuinka monipuolisia tuotteita siitä voidaan valmistaa.
Samalla rohkaistaan etenkin tyttöjä valitsemaan pitkä matematiikka ja luonnontiedeopintoja lukiossa.
”Prosessiteekkarit saivat ehkä vähän vakuuteltua alan opiskelusta”, toteavat 8-luokkalaiset tytöt.
”Lukiolaiset tiesivät jopa jotain sellusta, ja moni tuntui olevan kiinnostunut kemiasta, fysiikasta ja biologiasta”, myötäilee Rasmus Isoaho, Oulun Prosessikillan puheenjohtaja.
Nuorilta nuorille
On tärkeää, että yläasteikäiset ja lukiolaiset pääsevät keskustelemaan korkeakouluopiskelijoiden kanssa: mikä innostaisikaan paremmin nuoria kuin toisten nuorten esimerkki.
”Tänään varmasti istutettiin ideanjyvä monille”, summaa prosessiteekkari Mika Oikarinen päivän päätteeksi.
Bioaika-kiertueen lisäksi korkeakouluopiskelijat vierailevat lukioissa ympäri Suomen innostamassa uusia opiskelijoita alalle jo 17. peräkkäisenä vuonna Puunjalostusinsinöörien toimesta.
”Sain ainakin pari harkitsemaan alaa, kun kävin pitämässä lukiolaisinfon viime vuonna”, prosessiteekkari Terhi Alaviitala iloitsee.
”Opinnoissa motivoi monipuolisuus ja se, että uusiutuvia luonnonvaroja käytetään jatkossakin mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Työelämässä haluaisin kehittää uusia biotuotteita”, tiivistää Nanne Vainionpää, 3. vuoden prosessitekniikan opiskelija.
Nykyisten opiskelijoiden suhteen ei ole huolta bioajasta – tulevaisuuden tekijöille on kuitenkin viestittävä biometsäteollisuuden mahdollisuuksista entistäkin suuremmalla volyymillä.
Ala tarvitsee jatkossakin motivoituneita, ennakkoluulottomia ja monialaisia nuoria ammattilaisia kehittämään sekä toteuttamaan kestäviä biometsäteollisuuden ratkaisuja.
Teksti Katriina Valkeapää
Kuva Jari Härkönen
