Suomessa metsäteollisuuden tilannetta hankaloittaa puun saatavuus. Tuonnin loppuminen Venäjältä on pakottanut firmat etsimään korvaavaa puuta muualta – ennen kaikkea kotimaasta. Tämä puolestaan on johtanut raakapuun hintojen nousuun ja paikallisiin saatavuusongelmiin. Stora Enso kertoi Sunilan tehtaan lakkautuksen syinä olevan puun saatavuus ja korkea hinta. Jo nyt osassa Suomea hakkuumäärät ovat useampana vuonna ylittäneet puuntuotannon kannalta pitkällä aikavälillä kestävän hakkuutason. Uusien tuotantolaitosten käynnistymisen ja puun tuonnin vähenemisen myötä kisa puusta käy aiempaa kovemmaksi.
Metsäsektorin toimintaa haastaa myös akuutti tarve ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi. Hakkuut pienentävät lyhyellä aikavälillä metsien hiilivarastoja ja metsätalouden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on monin paikoin ollut negatiivinen. Tämä vaikuttaa metsäsektorin hyväksyttävyyteen niin Suomessa kuin Euroopassa, ja näkyy enenevässä määrin myös EU-tason sääntelyssä.
Vaikka monet metsiin vaikuttavat EU-säädökset ovat vielä työn alla, suuret linjat alkavat olla selvillä. Metsien käsittelyn on jatkossa oltava hienovaraisempaa ja suojellun metsän pinta-alaa on lisättävä. Tämän seurauksena markkinoille tulevan raakapuun määrä pienenee. Kun puuta on vähemmän käytössä, myös nykyisten tehtaiden toimintaedellytykset heikkenevät. Sunila tuskin jää viimeiseksi lakkautukseksi Suomessa.
Suomen kansantalouden kannalta ihanteellista olisi, että niukkuus puusta johtaisi kiihtyvään tuotekehitykseen ja entistä suurempi osa puusta käytettäisiin korkeamman arvonlisän tuotteiden valmistukseen. Tämä tukisi samalla ilmastonmuutoksen torjumista korvaamalla hiilipäästöiltään suurempia tuotteita. Tällöin metsäsektori nähtäisiin nykyistä selvemmin isojen ongelmien ratkaisijana eikä vain puuraaka-aineen käyttäjänä.
Tuotekehityksen onnistuminen edellyttää, että siihen käytetään rahaa. Tilastokeskuksen mukaan metsäteollisuuden vuotuinen panostus tuotekehitykseen on Suomessa ollut vajaat puoli prosenttia liikevaihdosta. Tämä ei kuulosta suurelta, mutta toisaalta suurimmilla firmoilla tuotekehitystä tehdään vain osittain Suomessa. Firmojen lisäksi julkisella sektorilla on tärkeä rooli T&K-toiminnassa. Tuoreen hallitusohjelman tavoite T&K-menojen nostamisesta neljään prosenttiin BKT:sta onkin tervetullut.
Ihanteellisessa tapauksessa potkua tuotekehitykselle saadaan myös sääntelyn kehittymisen kautta. Joitakin positiivisia merkkejä puuta jalostavalle teollisuudelle on näkyvissä. EU:ssa erityisesti puurakentaminen nähdään selkeästi positiivisena asiana. Muiden puupohjaisten tuotteiden osalta tilanne on sumeampi. Selvää on, että puuvarojen käyttö lyhytikäisiin tuotteisiin bioenergiasta puhumattakaan ei ole nykyisen komission suosiossa.
Puu- tai biopohjaiset tuotteet eivät automaattisesti ole muita tuotteita ilmastokestävämpiä tai ekologisesta näkökulmasta parempia. Niissä on kuitenkin potentiaalia kestävien ratkaisujen tuottajaksi. Suuremman T&K-rahoituksen lisäksi tarvitaan myös nykyistä pitkäjänteisemmän ja ennustettavamman poliittisen päätöksenteon ja sääntelyn kautta tulevaa tukea.
Matleena Kniivilä
tutkimuspäällikkö
Luonnonvarakeskus
