Ammattirakenteen jakautumisen syiksi on laskettu teollisuuden rakennemuutos, teknologinen kehitys, väestön ikääntyminen, palveluhyödykkeiden kysynnän kasvu ja toimintojen ulkoistaminen. Erityisesti teknologinen kehitys on johtanut siihen, että koneilla on korvattu rutiininomaista työtä esimerkiksi toimisto-, prosessi- ja valmistustyöstä. Metsurien ammattiryhmä on hyvä esimerkki koneiden kapinasta. Vielä 1970-luvulla Suomen metsissä työskenteli noin 100 000 metsuria. Puunkorjuun koneellistumisen myötä määrä on supistunut muutamaan tuhanteen.
Myös ulkoistaminen on syrjäyttänyt kotimaassa sellaisia toimintoja, jotka eivät ole sidottuja maantieteellisesti tiettyyn paikkaan. Tässä suhteessa monet metsäteollisuustyöt ovatkin turvassa, vaikkakin abstrakteja asiantuntijatöitä voi tehdä ulkomailta käsin.
Erilaisten palvelualojen tuottamien hyödykkeiden kysynnän kasvu puolestaan heijastelee paitsi väestön ikääntymistä myös tulojen kasvua. Näitä palveluita ovat esimerkiksi kauneus-, terveys- ja siivouspalvelut sekä ulkoistettu puutarhanhoito.
Korkean osaamisen ammattilaisilla – kuten tutkijoilla ja tiettyjen alojen insinööreillä – ei liene ammattirakenteiden muutoksessa hätäpäivää. Monet asiantuntijatyöt kulkevat yleensä käsi kädessä teknologisten taitojen kanssa ja korkean osaamisen asiantuntijat pystyvät hyödyntämään teknologiaa omassa työssään. Toisaalta asiantuntijoita tarvitaan myös uuden teknologian luomiseksi.
Huojentava uutinen on se, että Suomen työmarkkinat ovat sopeutuneet yllättävän hyvin ammattirakenteiden muutokseen. Robotisaatio ei ole johtanut massatyöttömyyteen. Ammattirakenteen muutos kuitenkin oletettavasti kiihtyy tulevaisuudessa, joten yhteiskunnan tulee reagoida siihen nopeasti. Yksi keino on ottaa huomioon työn kysynnän ja tarjonnan tasapaino tulevaisuudessa.
Työmarkkinoilla on jo nyt havaittu kaksi ominaisuutta, joiden merkitys on ajan myötä vain korostunut. Nämä ovat sosiaaliset taidot ja matemaattiset taidot. Lisäksi työmarkkinoilla tarvitaan joustavuutta, sillä työ voi olla hyvin monimuotoista. Työtä ei välttämättä tehdä yhdessä paikassa, eivätkä tulotkaan tule yhdestä lähteestä.
Työn murrokseen varautumisessa avainasemassa on koulutuspolitiikka ja jatkuva oppiminen. Koulutuspaikkojen uudelleenkohdentumisen pitäisikin vastata enemmän tulevaisuuden työmarkkinanäkymiä. Tilastojen mukaan jopa kolmasosa työn murroksessa työpaikkansa menettäneistä on ollut vain perusasteen koulutuksen varassa. Tähän ryhmään on vaikea kohdentaa aikuis- tai muuntokoulutusta. On tärkeää, että tulevaisuudessa kukaan ei enää jää perusasteen koulutuksen varaan. Oppivelvollisuusiän nostaminen onkin yksi vastaus tähän ongelmaan.
Terhi Maczulskij
tutkimuspäällikkö
ETLA
