Uusiutuvan energian osuus energiantuotannossa kasvaa, sillä tiukentuvat päästötavoitteet vaativat fossiilisten polttoaineiden alasajoa. Erityisen nopeasti kasvaa tuulivoiman osuus.
Myös metsäteollisuuden rooli uusiutuvassa energiantuotannossa on merkittävä. Alan uusi tuhannen euron mahdollisuus saattaa olla vetytaloudessa.
Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
LUT-yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen huomauttaa Suomen lisänneen nopeasti bioenergian tuotantoa.
”Suurin osuus bioenergian lisääntyneestä tuotannosta tulee Kaukaan Voiman kaltaisista, metsäteollisuuden tehtaiden rinnalle tulleista lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksista.”
Vakkilaisen mukaan metsäteollisuus on kehittänyt toimintaansa muun muassa tehtaiden energiatehokkuutta parantamalla. Resursseja ei ole tarvittu lisää, sillä tuotannollista hyötysuhdetta on nostettu voimakkaasti. Samalla tuotantolaitosten koot ovat kasvaneet ja pienemmät laitokset ovat vähentyneet.
”Tämä on erityisesti Suomen trendi, esimerkiksi Ruotsissa tehtaat ovat keskimäärin pienempiä. Puhumattakaan USA:sta tai Kanadasta, joissa ajellaan vanhoja laitoksia loppuun.”
Mutta vaikka metsäteollisuus on lisännyt päästöttömän bioenergian tuotantoaan ja tuulivoimainvestoinnit ovat ennätystasolla, eivät ne riitä nykyisiin päästöjen vähentämisvaatimuksiin.
”Olisi tarve kyllä tehdä jotain muutakin kuin mitä on tähän asti tehty. Nykytahti ei riitä, eikä muun muassa metsäteollisuuden tuottaman bioenergian osuutta voi kovin paljoa enää nostaa.”
Hiilidioksidia talteen piipun päästä
Yhtenä ratkaisuna haasteisiin on siirtyminen energiantuotannossa vetytalouteen. Esimerkiksi hiilidioksidista ja vedystä voidaan tuottaa uusiutuvalla sähköllä synteettisiä polttoaineita. Sitä voitaisiin hyödyntää erityisesti lento- ja meriliikenteessä korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Erilaisia Power2x-teknologiaan pohjaavia vetytaloushankkeita on jo suunnitteilla ja osin myös vireillä.
Vakkilaisen mukaan synteettisissä polttoaineissa voisikin olla metsäteollisuudelle hyvä ansaintamahdollisuus. Metsäteollisuus on siinä mielessä erityinen teollisuuden ala, että sillä on jo sopivat tuotantolaitokset raaka-aineineen hiilidioksidin talteenottoon. Koska modernissa sellu- ja paperitehtaassa syntyy tuotannon sivutuotteena suuret määrät uusiutuvasti tuotettua sähköä, olisi energiaakin heti saatavilla.
”Metsäteollisuus voisi suhteellisen helposti ottaa talteen tuotannossaan syntyvän hiilidioksidin. Puubiomassan sisältämästä hiilidioksidista noin puolet tulee tuotantoprosessissa ulos tehtaan piipusta, joten hiilidioksidin talteenotto synteettisen polttoaineen raaka-aineeksi olisi hyvinkin järkevää.”
Hänen mukaansa kannattaisi miettiä olisiko metsäteollisuuden roolina tulevaisuudessa vain hiilidioksidin talteenotto.
”Vai ryhtyisikö metsäteollisuus itsekin synteettisen polttoaineen valmistajaksi. Näin saataisiin merkittävästi kasvatettua myös metsäteollisuuden tuotannon jalostusarvoa.”
Vetytalouden tie ei ole kuitenkaan tasaiseksi lanattu, matkalla on kuoppia. Esimerkiksi sähköisten polttoaineiden rooli ei ole vieläkään selkeä.
”Kymmenisen vuotta asian ympärillä on poliittisesti EU:ssa touhuttu, mutta uusiutuvan energian RED II -direktiivissä ei ole vieläkään mainintaa siitä, että sähköisesti tuotettu synteettinen polttoaine voitaisiin määritellä uusiutuvaksi”, Vakkilainen huomauttaa.
Niin kauan kun poliittinen konsensus puuttuu, puuttuu myös kantava pohja synteettisen polttoaineen valmistuksen kannattavuudelta ja samalla laajemmilta kaupallisilta sovelluksilta.
Ydinvoiman rooli suuri myös jatkossa
Energiamurrokseen kuuluu olennaisesti muun muassa energian tuotantotavoissa tapahtunut muutos. Murroksessa tarvitaan myös ydinvoimaa, joka on tälläkin hetkellä merkittävä osa Suomen omaa sähköntuotantoa. Ydinvoimalla katetaan Suomen sähköenergian tarpeesta tällä hetkellä vajaat 30 prosenttia.
Teollisuuden Voiman Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktori aloittaa säännöllisen sähköntuotannon näillä näkymin kesäkuussa 2022. OL3 tulee tuottamaan vuodessa jopa 13 terawattituntia sähköä. Teollisuus- ja voimayhtiöiden omistaman TVO:n rakennuttaman reaktorin myötä ydinvoiman osuus Suomen sähköntuotannosta nouseekin yli 40 prosenttiin.
Samaan aikaan OL3:n valmistuessa esimerkiksi Saksa ja Ruotsi sulkevat omia ydinvoimaloitaan.
”Näen aika haastavana tilanteen, jossa Suomen sähköntuotanto olisi kokonaan uusiutuvan energian, jatkossa lähinnä vahvasti lisättävän tuulivoiman varassa. Eli olisi mielestäni hyvä, että käytössämme on jatkossakin myös ydinvoimaa”, Vakkilainen toteaa.
Hänen mukaansa suhtautuminen ydinvoimaan on poliittisella kentällä Suomessakin tällä hetkellä hieman välttelevä.
”Vaikuttaa siltä, että mieluusti kerrotaan, miten päästövähennystavoitteisiin ja hiilineutraaliuteen päästään uusiutuvasti tuotetulla energialla mutta samalla jätetään sanomatta, kuinka niin toimien pärjättäisiin tammi–helmikuussa pelkällä tuulisähköllä.”
Vakkilaisen mukaan on olemassa uhka, että ydinvoimakapasiteetin ylläpito ja lisärakentaminen vaarantuvat.
”Jos vain tuulivoiman lisääminen on jatkossa suotavaa, tulee ydinvoiman haasteeksi se, onko jatkossa enää ydinvoimaloita toimittavia tahoja.”
Vihreän siirtymän vaarat
Energiateollisuus ry:n sähkömarkkina-asiantuntija Petteri Haverin mukaan vihreään siirtymään kannustavassa, EU:n kestävän kehityksen taksonomiassa on ydinvoimaan liittyen kahdenlaisia haasteita.
”Ensimmäinen liittyy siihen, tuleeko rahoituksen hinta nousemaan taksonomian vuoksi.”
Toinen haaste on se, tullaanko taksonomiakriteereitä käyttämään myös jossain, mihin niitä ei ole tarkoitettu. Sillä rahoituksen kestävyyskriteereiden logiikan mukaisesti tarkastelussa ovat nimenomaan ne kohteet, jotka voisivat saada vihreän statuksen.
”Vaarana on, että taksonomiaa käytetään jossain muualla, minne sitä ei ole suunniteltu eikä se siten sinne oikein sovellu. Eli jos se mikä ei ole vihreää onkin muunväristä ja tätä muunväristä lähdetään sitten katsomaan toiselta puolelta huonompana.”
Haveri tunnistaa myös poliittisten ydinvoimakantojen välttelevyyden sekä ristipaineet, joita esiintyy ydinvoiman lisärakentamisessa Euroopassa. OL3 on hänestä kuitenkin osoitus siitä, että Suomen asenne ydinvoimaan on pragmaattinen ja rationaalinen.
”Muun muassa Saksassa halu luopua ydinvoimasta kokonaan on syvällä yhteiskunnassa. Sitä syvyyttä on monissa yhteyksissä kyllä ihmeteltykin. Ruotsin ydinvoimapolitiikka on sen sijaan seilannut enemmän.”
Haverin mukaan ydinvoima on tärkeä ja turvallinen energian tuotantotapa, mutta kovin suosittu aihepiiri se ei tällä hetkellä ole. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua kovissa hiilidioksidipäästöjen vähentämispaineissa, joita EU:n tiukkeneva ilmastopolitiikka aiheuttaa.
”Kivihiili on yhä varsin laajasti käytössä Euroopassa. Fossiilisista polttoaineista luopumisen pakko voi hyvinkin kääntää asenteet suopeammiksi myös ydinvoiman lisärakentamiselle.”
Hänen mukaansa hyödyllisempää olisi yleisesti ottaen keskustella päästöistä kuin siitä, onko jokin tuotantotapa uusiutuvaa.
”Ilmaston kannalta on olennaista se, kuinka energiantuotannossa päästään eroon hiilidioksidipäästöistä. Ydinvoima on puhdas tapa tuottaa energiaa. Suomella on hyvin kunnianhimoinen tavoite hiilineutraaliuden suhteen. Sen toteuttamisesta ei pidä tehdä liian hankalaa, vaan käyttää kaikkia hyviä välineitä bioenergiasta tuulivoimaan sekä ydinvoimaan tavoitteeseen pääsemiseksi.”
Haveri painottaa vielä myös käynnissä olevan energiamurroksen monimuotoisuutta.
”Nyt kun tuotannollinen murros on uusiutuvine tuotantotapoineen pitkälti tapahtunut, alkaa vahvistua myös energiankulutuksen murros.”
