Satavuotias syntymäpäiväsankari ottaa meidät hyväntuulisena vastaan kotipihassaan Äänekoskella ja pyytää ajamaan perässään läheiseen kahvilaan. Tarjoilija odottaa kahvien ja kakkupalojen kanssa. Erkki Aalto istuu alas ja sanoo: ”Eiköhän aloiteta.”
Porista kotoisin oleva Erkki Aalto valmistui diplomi-insinööriksi Helsingin teknillisestä korkeakoulusta 1951. Samana vuonna hän liittyi Puunjalostusinsinööreihin, koska näki, että jäsenyys avaisi nuorelle insinöörille tien maailmalle. ”Sen avulla pääsi käymään kokouksissa ja tekemään tuttavuuksia. Siihen aikaan oli erittäin vaikea saada töitä”, hän kertoo.
Aalto työskenteli Rosenlewin Porin sulfiittisellutehtaalla kemian insinöörinä, kunnes tapasi Äänekosken sulfiittitehtaan johtajan Olavi Sonnin yhdistyksen järjestämässä kokouksessa 1958. Sonni houkutteli hänet tehtaan käyttöpäälliköksi. ”Oli hyvä onni, että tulin. Ja tämä onni jatkui minulla 32,5 vuotta.”
Johtajapersoonat ovat jääneet mieleen
Aallon tullessa Äänekoskelle 1959 se oli pieni kylä, jossa oli vain kolme autoa. ”Ei ollut parkkipaikoista pulaa”, hän naurahtaa. Ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen mies asettui helposti taloksi uudelle paikkakunnalle. Vuosien myötä tehtaita rakennettiin lisää, ja Äänekoskesta kasvoi teollisuuskaupunki. Samalla autoja alkoi tulla lisää, mutta suurin osa työntekijöistä kulki sellutehtaille polkupyörällä, Aalto mukaan lukien.
Uransa aikana Aalto palveli Äänekosken sellutehtaita eri tehtävissä, kunnes hänet nimitettiin sulfiitti- ja sulfaattiselluloosatehtaiden johtajaksi vuonna 1976. Tässä toimessa hän oli tehtaiden alasajoon saakka 1980-luvun puolivälissä. Aalto on tyytyväinen, että sai toimia saman työnantajan palveluksessa näin pitkään. ”Eihän tällaiset työrupeamat ole enää mahdollisia. Minulla oli onnea, että tehtailla aukesi aina uusia tehtäviä. Täytyy kuitenkin sanoa, että olin aika kova sellumaakari. Eivät työt pelkästään puhumalla tulleet.”
Pitkän uransa varrelta Aallolle ovat parhaiten jääneet mieleen erilaiset johtajat, hänet palkannut Olavi Sonni etunenässä. ”Hän oli numero yksi. Toinen loistava persoona oli Pentti Rautalahti. Olimme Riihimäellä sotaväessä yhtä aikaa, mutta emme nähneet toisiamme sen jälkeen. Kun hän tuli Äänekosken tehtaille käymään, meillä oli hieno jälleennäkeminen! Rautalahti nimitti minut tehtaanjohtajaksi.”
Hyviä johtajia yhdistää Aallon mukaan luonteva kanssakäyminen ja luotettavuus. Heidän kanssaan voi puhua fiksusti kaikista asioista, vaikka olisi eri mieltä.
Valoisa ja luja luonne
Työnsä ohella Erkki Aalto on ehtinyt olla monessa mukana. Hän oli Äänekosken kaupunginvaltuutettuna 12 vuotta ja teknisen lautakunnan puheenjohtajana 20 vuotta. Rotarivuosiakin kertyi 55. Äänekosken Urheilijoita hän veti silloin, kun perheen lapset, Mikko, Katariina ja Ilkka harrastivat aktiivisesti yleisurheilua. ”Vaimoni Elvi on ollut kovilla, kun olin paljon liikkeellä”, mies toteaa. Nyt roolit ovat vaihtuneet, sillä Aalto toimii vaimonsa omaishoitajana.
Kaikki lapset ovat opiskelleet isänsä jalanjäljissä diplomi-insinööreiksi.
”Meillä on sellainen insinöörikokoelma. He asuvat Etelä-Suomessa, mutta kun tapaamme, puhetta riittää.”
Pitkän ikänsä salaisuudeksi mies nimeää hyvät geenit, terveet elämäntavat, rakastavan perheen ja äidiltään perimänsä positiivisen elämänasenteen. ”Minulla on valoisa luonne, mutta en ole mikään juujuu-mies. Kyllä minä osaan olla lujakin!”
Nyt valmistuvia diplomi-insinöörejä hän kehottaa luottamaan tutkittuun tietoon. ”Opinnoissa saatava tieto on valtaa. Pelkällä puhumisella ei mennä eteenpäin, vaan pitää olla substanssia.”
