Metsäsertifioinnista vastaavan Suomen PEFC:n toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen korostaa kestävyyden ja vastuullisuuden moniulotteisuutta.
”Sertifiointimme pohjana on kokonaisvaltaisuus. Tämä tarkoittaa, että tuemme kestävyyttä ja vastuullisuutta varmistamalla, että metsien käytössä huomioidaan ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat.”
Yksityiset metsänomistajat ja perikunnat omistavat Suomen koko metsämaasta noin 60 prosenttia. Metsäteollisuus omistaa noin 10 prosenttia ja valtio Metsähallituksen kautta noin 25 prosenttia. Pääasiassa kunnat ja seurakunnat omistavat loput viisi prosenttia. Kaikesta metsämaasta on PEFC-sertifioitua yli 80 prosenttia.
Alkuperä ulottuu koko arvoketjuun
PEFC:n metsäsertifioinnin tarkoitus on varmistaa, että puu tulee kestävästi ja vastuullisesti hoidetuista metsistä. PEFC-standardi edistää yli 30 vaatimuksellaan monipuolisesti metsänhoidon kestävyyttä muun muassa jätettävien suojakaistojen ja sekapuustoisuuden avulla. Metsänhoitoa myös auditoivat riippumattomat tarkastajat.
”Toinen osa PEFC:tä on puun alkuperän seurantajärjestelmä. Siinä toimitusketjun jokainen toimija, kuten saha tai puuta muuten jalostava laitos auditoidaan vuosittain. Kaikkien sertifioidun arvoketjun toimijoiden pitää pystyä myös todistamaan tuotteissaan käyttämänsä puun alkuperä.”
Tämä alkuperän seurantajärjestelmä (Chain of Custody, CoC) seuraa puun alkuperää koko toimitusketjun läpi metsästä valmiiseen tuotteeseen.
Yhdessä näiden tulisi taata se, että PEFC-merkitty tuote on valmistettu vastuullisesti ja jäljitettävästi koko arvoketjun osalta.
Kestävyys koetuksella
Hankaustakin kestävyyskeskustelu aiheuttaa – yleensä siksi, että taloudelliset ja ympäristölliset intressit törmäävät. Metsänomistajien ja metsäteollisuuden tarpeet ovat toisinaan ristiriidassa ekologisten ja ympäristöllisten vaatimusten kanssa. Hakkuumääristäkin on kiistaa, samoin hakkuutavoista. Hiilinielukeskustelukin rassaa.
Liimatainen huomauttaa, että tällä hetkellä vilkkaana käyvällä kestävyyskeskustelulla on pitkät juuret.
”Keskustelu kestävyydestä lähti liikkeelle jo Rio de Janeiron Earth Summitissa ja sen jälkimainingeissa 1990-luvun alussa.”
Noissa jälkimainingeissa perustettiin vuonna 1999 myös PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification).
Samana vuonna avattiin toimisto myös Suomeen.
PEFC perustettiin eurooppalaisten metsänomistajien ja metsätalouden toimijoiden aloitteesta. Haluttiin luoda riippumaton ja uskottava metsäsertifiointijärjestelmä, joka sopisi paremmin pienimuotoiseen, perheomisteiseen metsätalouteen kuin suurempiin metsäalueisiin keskittynyt ja ympäristöpainotteisempi FSC-järjestelmä.
Nykyisin PEFC on maailman suurin metsäsertifiointijärjestelmä. Sen sertifioimia metsiä on yli 300 miljoonaa hehtaaria yli 50 maassa.
Jo neljännesvuosisata sitten alkanut kestävyyskeskustelu sen kun jatkuu.
”Vauhti on tosin kiihtynyt ja monipuolistunut. Nyt keskustelua käydään aivan eri laajuudessa kuin tuolloin. Erityisesti ilmastoon ja biodiversiteettiin liittyvät kysymykset ovat nousseet aivan eri tavalla esiin kuin aiemmin”, Liimatainen huomauttaa.
Uusi toimija takuumarkkinoilla
Puun alkuperän takuumarkkinoilla on tulossa PEFC:n ja FSC:n ohella kolmaskin toimija. Sertifikaatti kantaa nimeä EverCover.
AEFC:n (The Association for Ecological Forestry Certication) ovat perustaneet jatkuvan kasvatuksen yhdistykset ja yritykset Suomessa, Virossa ja Ruotsissa.
Käytännössä kyse on siitä, että tuotteiden ostajat tietävät sertifikaatin perusteella, ettei raaka-aine tule avohakkuulta.
Uuden sertifikaatin tulo markkinoille on Liimataisen mukaan aika loogista.
”Kestävyys- ja monimuotoisuuskeskustelun käydessä vilkkaana haetaan erilaisia työkaluja, joilla taklata haasteita. Eli ei se mikään yllätys ole.”
Hän muistuttaa myös, että jatkuva kasvatus sallittiin metsänhoidollisena toimenpiteenä Suomessa jo vuonna 2014 tehdyllä lakimuutoksella. Kovin suurta suosiota jatkuva kasvatus ei ole kymmenessä vuodessa metsänomistajien keskuudessa kuitenkaan saanut.
”Me ajamme PEFC:ssä kokonaiskestävää ratkaisua ja korostamme paikallisia olosuhteita. Ne vaihtelevat suuresti eri maissa ja metsäpalstoilla. EverCover katsoo metsänhoitoa paljon kapeammin. Sanoisin, että esimerkiksi jollain turvemaalla jatkuva kasvatus voisi olla hyväkin ratkaisu. Metsänhoidolliseksi yleisohjeeksi se ei mielestäni kuitenkaan sovi.”
